27-28.3.2010

Luantaina lähdimme ajelemaan Mbabanesta pohjoiseen väliin vuristoisia, väliin kumpuilevia teitä. Mäkisiä vainioita, jolla oli lehmälaumoja laiduntamassa. Täällä on on vähän suomalaisen maatiaislehmän tapainen vanha täplikäs lehmärotu. Muutamiaa vuosia sitten alueella pääkaupungista pohjoiseen ja aina Etelä-Afrikan puolelle oli raivonnut valtava metsäpalo tuhoten tuhansia hehtaareja metsää. Koska maa on viljavaa ja olosuhteet suotuisat ei tuhosta ollut juuri muuta näkyää kuin suoriin riviin istutetut laajat samankorkuiset mäntymetsät. Oli suorastaan ilo meikäläisen silmälle, että aluista oli huolehdittu niin hyvin Yöksi ajelimme n 1200 metrun kokeudessa sijaitsevaan Graskopin pieneen kaupunkiin.

28.3. kun puolen seitsemän aikoihin lähdimme kävelylle, oli kaikki pilvessä, sumu peitti näkyvyyden niin, ettei nähnyt 50 metriä pidemmälle. Meillä ei ollut kiirettä aamusta, vaan lähdimme matkaan ”lettulounaan” jälkeen. Kaupungissa oli ainakin pari ”Pancake” ravintolaa, joissa letun väliin sai joko suolaisen tai makean täytteen. Matkalla poikkesimme vanhaan Pilgrim´s Rest kullankaivajien kylään. Se on entisöity noin sadan vuoden takaiseen tyyliin kauppa- ja mainoskylttejä myöten. Nyt se on lähinnä iso turistirysä monine erilaisine matkamuisto-myymälöineen. Sieltä matka jatkui ns maisematietä pitkin ja meidän piti pysähtyä ihastelemaan maisemia jyrkänteen reunalle paikkaan nimeltä God´s Window (Jumalan ikkuna), mutta Jumalalla oli ikkunanpesupäivä, oltiin niin pilvessä ja satoi, että näkyvyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä eikä maisemista tietoakaan Alemmas tultaessa pilvetkin jäivät taakse ja Blyde joen kanjonissa , mikä on maailman kolmanneksi suurin kanjoni, oli nähävissä mahtavat hiidenkirnut. Vesi oli hionut vuosituhansien aikana pehmeään hiekkäkiveen lähes kilometrin syvyisen kanjonin ja hiidenkirnuja, jotka nyt ovat osa kanjonia. Matka jatkui mahtavissa vuoristoisissa maisemissa ja Hoedspruit'issa olevaa majapaikaamme (Tsuleika Country House) lähestyttessä olivat tienvarret täynnä hedelmätarhoja.