LEHMÄVARKAAT

Taisin kertoakin paikallisen parlamentin jäsenen vanhempien surmasta täällä olomme ensimmäisellä viikolla. Surmat oli kosto, kun tämä MP kuten täällä sanovat, halusi taistella rikollisuuta ja nimenomaan näitä karjavarkaita vastaan. Huomenna on vanhempien hautajaiset ja väkeä odotetaan tulevan 4000! Nyt pari päivää sitten tässä lähellä alle kilometrin päässä surmattin kolme miestä aamunkoitossa. Nuorin oli juuri päässyt kahdeksannelta luokalta ja avusti varkaita. Korruption takia paikalliset eivät luota poliisiin eivätkä siihen, että varkaat joutisivat vastuuseen teiostaan, siksi tällainen "kollektiivinen" surma. Mitä todennäköisimmin surmaajat olivat varastettujen lehmien omistajia yhdessä muiden asukkaiden kanssa. Mielenkiintoista oli, kun keskustelimme asiasta sairaalan johtajan, papin, Father Fransisin kanssa, niin hänkin oli sitä mieltä yhdessä muidenkin paikallisten kanssa, että teko oli ihan oikeutettu.
Ruumiillinen kuritus niin kotona kuin koulussakin tuntuu olevan aivan OK. Nicolas kertoi jutun, kun hän oli ollut koulussa ja opettaja oli antanut joillekin pojille oikein kunnon selkäsaunat. Niin pojat kun tiesivät, että opettaja meni illalla johonkin paikalliseen kapakkaan ryypiskelemään, kävivät he huput päässä ja viidakkoveitset kädessä odottamaan opettajaa, mutta hän huomasi pojat ajoissa ja kenialaisen juoksijan nopeudella hän onnekseen pääsi karkuun. Todennäköisesti pojat olisivat surmanneet opettajansa.
Toinen hupaisa kertomus oli, kun Nicolas oli Nairobissa opiskelemassa hänen opiskelijakaverinsa oli ylittämäsä jotain puistoaukiota. Häntä vastaan oli tullut vähän epäilyttävän näköinen kaveri, hän oli kääntynyt lähteäkseen takaisin ja sieltä oli lähestynyt toinen. Ei ollut mitään pakomahdollisuutta ja kaverit olivat käskeneet ottamaan kaikki pois. Siinä memi rahat ja kännykkä sekä kaikki vaatteet. Poikaparka oli yrittänyt saada vaatteita ohikulkevilta kädet intiimien paikkojen suojana. Lopulta joku amerikkalainen oli armahtanut ja antanut jotain kangasta hänen suojakseen.

KENIA 27.11.2013 KUMMIPROJEKTI

Kuten aiemmin mainitsin on täällä runsaasti orpoja, joko täys orpoja tai että äiti elää. Suurin syy kuolemiin on AIDS. Koko Kenian AIDS esiintyvyys on n 6 %, mutta tällä alueella 13 % ja lähempänä Viktoria järveä jopa yli 20 %! Juttelin yhden lääkärin kanssa, joka oli vastuussa näiden potilaiden hoidosta täällä. Hän kertoi yhdeksi syyksi leskien perimisen, jolloin leskeksi jääneen naisen ikäänkuin perii joku suvun mies ja täten tauti leviää nopeammin. Yksi syy oli kala! Tämä sai minut vähän epäileväksi, mutta kun hän selitti miten paljon on köyhyyttä alueella ja että kalastajat antavat tytöille kaloja seksiä vastaan on asia ymmärrettävämpi.
Näiden orpojen on vaikea päästä kunnon kouluun tai minkäänlaiseen ellei ole rahaa. Järjestö Dentists- for-Africa hoitaa ansiokkaasti orpojenkin asiaa. Päätimme Sandran kanssa ottaa kumpikin oman kummilapsen ja lisäksi hänen vanhempansa ja sisarensa yhdessä 90-vuotiaan isoisänsä kanssa yhdessä sekä poikakaverin vanhemmat päättivät ottaa oman. Kaikkiaan siis viisi. Näitä lapsia on jontkin verran järjestö tukenut Sisar Serafinen välityksellä. Nyt kun viisi tyttöä saa oman sponsorin, "vapautui" viisi paikkaa aiemmin tukea saamattomille. Eilen ja toissapäivänä tytöt kavivät meidän luonamme tutustumassa ja lopuksi saatoimme heidät koteihinsa. Tänään lähdemme moottoripyörätakseilla ostamaan heille vaatteita ja kenkiä. Nicolas kollega lähtee mukaan "ostajaksi" sillä mzungulla eli valkoisella on heti korkeammat hinnat. Pysyttelemme sen aikaa piiöossa kunnes Nicolas on saanut kaupat tehtyä.
Sunnuntaina otamme tytöt mukaan kun menemme Sandran poikakaveria lentokentälle Kisumuun vastaan. Eivät ole käyneet kaupungissa eivätkä nähneet lenkonettakaan läheltä.Kaikkien tyttöjen kodit olivat tyypillisiä paikallisia savitaloja savilattialla, joskin peltikatto eikä oljista rakennettu.

KENIALAISISTA NIMISTÄ JA RETKI 23.-24.11.

Kaikki suomalaiset urheilun ystävät muistavat useitakin kenialaisten urheilijoden nimiä, mutta ainakin minulle ne olivat vain nimiä, eikä niillä ollut sen enempää merkitystä. Mutta...Etunimi saattaa olla perinteinen kenialainen tai raamatusta johdettu tai jotain muuta, mutta toinen nimi onkin jo sitten vähän erikoisempi, suorastan hauska juttu. Se  viittaa lapsen syntymähetkeen. Esimerkiksi pojilla Kiprotich ja tytöillä Cherotich tarkoittaa, että lapsi on syntynyt illalla. Vastaavasti Kimutai - Chemutai tarkoittaa, että lapsi on syntynyt aamulla. Kipkenoi - keskiyöllä, Kiptoo - kun afrikkalaisia on ollut läsnä, Kipchungha - kun valkoimen (mzungu) on ollut lähellä ja niin edelleen.Kävimme tänään katsomassa "mieheksi tulevaa" Nicolaksen veljeä, jonka nimi on Collins Kiprotich eli hän on syntynyt illalla. Kun hän nyt käy läpi tämän koulutuksen ympärileikkaksen jälkeen hän saa perheen sukunimen Koech. Tyttöjen nimi muuttuu naimisiin mennessä. Merkillistä vähän oli kellonaika milloin operaatio tapahtui, aamuyöstä kahdelta. Leirissä oli kaikkiaa 9 poikaa ja jäi vähän epäselväksi operoitiinko kaikki pojat samalla kertaa. Pojat loikoilivat ulkona patjojen päällä koska oli hyvä sää. Yötä he olivat nyt alkuvaiheessa perinteisessä afrikkalaisessa savimajassa ja osa heitä varten pellistä rakennetussa talossa. Kun kivut hellittää siirtyvät kaikki nukkumaan heitä varten rakennettuin majaan. Kaikki olivat kietoutuneet jonkinlaisiin viittoihin tai filtteihin luultavasti koska ei löydy tarpeeksi isoja housuja ettei sattuisi arkaan paikkaan! Pojille opetetaan tämän neljän viikin aikana kulttuuria mikä tarkoittaa lähinnä heimon tapoja, vanhempien kunnioittamista ym sekä uskontoa. Suurin osa "manner kenialaisista" on hartaita katolisia. Vierailimme lauantain - sunnuntain retkellämme ainakin viidessä perheessä ja melkein kaikissa meille tarjottiin jotain ja yhteinen rukous oli joko ennen tai jälkeen ruuan ja joskus jopa teen. Meitä oli matkassa mukana Sister Serafina, Sandra, Nicolas, autokuski Martin sekä minä.

Lähdimme lauantaiaamuna 7.30 eli tuntia myöhemmin kuin oli sovittu! Nyt myöhästymiseen oli hyvä syy. Kuskimme, joka oli "päivystävä" kuljettaja sai hälytyksen noutaa viimeisillään raskaana oleva äiti 23 kilometrin päästä sairaalaan. Aluksi ajoimme reilun kaksi tuntia kohtuulista asfalttia, mutta viimeiset 20 km oli niin huonoa soratietä, ettei juuri muulla kuin nelivetoisella päässyt liikkumaan. Osalistuimme erään nunnan hautajaisiin. Paikalla oli runsaasti eri puolilta maata saapuneita nunnia, pappeja ja piispa. Seremonia kirkossa jatkui ja jatkui, välillä puheita paikallisella luon kielellä, välillä laulua ja tanssia.Kirkossa oli varmaan 30 astetta lämmintä ja kapeat selkänojattomat penkit. Luovutimme 3 tunnin kohdalla ja hiivimme etsimään juotavaa. Saimme myös lounaan juomisen lisäksi. Tutustuimme paikalliseen Dentists for Africa-järjestön varustamaan hammashoitolaan. Täälä Asumbissa oli isohko sairaala ja siellä töissä toistakymmentä nunnaa. Saatettiin nunna hautaan asti ja rankassa sateessa lähdimme kohti Kisiin kaupunkia ja hammashoitolaa. Vierastalossa nautittujen munkkikahvien jälkeen lähdimme taas jatkamaan matkaa.

KUINKA POJISTA TEHDÄÄN MIEHIÄ

Keniassa on 42 eri heimoa ja eri kieltäkin, joista osa on lähes murteita siten. että naapuriheimo ymmärtää auttavasti toisen heimon puhetta. Eri heimoissa on hyvinkin erilaiset tavat ja perinteet. Tämä Nyabondo on Luo-heimon aluetta ja heillä ei esimerkiksi tehdä pojille ympärileikkausta. Sen sijaan kollega Nicolas kuuluu Kalenjin-heimoon ja heille kuuluu ehdottomasti, että pojat ympärileikataan. Tämä tapahtuu 1 3 - 15 vuoden iässä. Nicolaksen veli on nyt siinä iässä, että hänelle tehdään ympärileikkaus tällä viikolla. Lääkäri tulee heidän kotiinsa kaikki asianmukaiset välineet ja puudutusaineet mukanaan. Toimenpiteen jälkeen muutamia samanikäisiä poikia, jolle on tehty vastasva operaatio kootaan johonkin kotiin, tai paremminkin jonkun kodin pihaan on rakennettuun tilapäiseen taloon, missä pojat asuvat neljän viikon ajan. Pappi käy opettamassa heille uskontoa, eivätkä he saa näyttäytyä naisille eikä ympärileikkaamattomille. Talon emäntäkään ei saa nähdä ppikia vaikka valmisataa heille ruuan. Sen tarjoilee pojille joku miespuolinen. Kaikenlisäksi ruuan on oltava hyvin ravitsevaa, sillä poikia on tarkoitus lihottaa kuin "porsaita" tämän neljän viikon ajan. Heidän kun on tarkoitus olla tämän lihotus ja koulutusjakson jälkeen miehiä eikä mitään "pojanruipeloita"! Voisi verrata meidän rippikouluun, sillä neljän viikon jälkeen pojille pidetään ,kotona juhlat. He saavat uudet kengät ja vaatteet ja myös kravatin, kuten meillä ainakin ennen vanhaan rippipuvun.  Kotona juhliin osalistuu suku ja ystävät kuten meilläkin. Jollakin tavalla liikuttavaksi tämän tarinan tekee, että Nicolas on orpo, kuten hänen kuusi sisarustaan. Heidän äitinsä elää, mutta hänellä on jo pitkälle edennyt rintasyöpä, eikä hän pysty enää liikkumaan eikä liikuttamaan kättään. Leikkaus on liian kallis kun ei ole rahaa. Nicolas joutuu huolehtimaan nuremmista sisaruksistaan ja äidistään ja myös isoisästään, joka joutui sairaalaan ja jonka luona nuorimmat sisarukset asuvat. Ainoastaan vanhin sisar on naimisissa. Hän myös maksaa lääkärille veljen ympärileikkauksen ja "ruokintajakson" operaation jälkeen yhteensä n 10000 KSH eli noin sata euroa. Hänen kuukausipalkkansa on vähän alle 200 €/kuukausi. Joten ei tarvise hänen paljon miettiä, mihin rahansa laittaa! Nyt kuitenkin tuli vähän valoa Nicolaksen talouteen, sillä Sandra on ollut ahkerasti yhteydessä kotiinsa Saksaan ja hänen 90-vuotias isoisänsä yhdessä Sandran sisaren kanssa ovat lupautuneet Nicolaksen veljen kummeiksi ja maksavat jatkossa  hänen koulunkäyntikulujaan ja myös tähän rippijuhlaan liittyvät kulut vaatteineen kaikkineen.

JUHLAT WIDOWS VILLAGESSA

Virallisesti "kylän" nimi on St Monica Village. Kylän tarkoitus on avustaa alueella olevia lukuisia leskiä. Miehet ovat kuolleet hyvin usein AIDSiin. Keskimäärin AIDSia on koko Keniassa n 6 %:lla, mutta tällä alueella yli 20 %:lla! Siksi leskien lisäksi alueella runsaasti myös orpoja. Täällä sairaalan alueella on "Convent", missä työskentelee 2 - 3 nunnaa.Pääasiallisessa vastuussa varsinkin orvoista on Sr Serafine. Hänen vastuullaan on yli 600 orpoa. Näitä orpojakin on varsinaisesti avustamassa sama organisaatio, jonka kautta olen töissä täällä Keniassa, Dentist for Africa. Järjestö pyrkii hankkimaan lapsille henkilökohtaisia tukijoita, kummeja, jotka sitoutuvat maksamaan tietyn summan 3-4 kertaa vuodessa ollen noin 40 - 50 €/ kuukausi sekä myös rahalahjoituksia niitä varten , joilla ei ole kummia. Keskusteluissa Sr Serafinen kanssa tuli esille mitä mm voisimme tehdä näiden orpojen hyväksi oli, että sponsoroisimme  80 orpolapselle juhlat St Monica Villagessa. Sandra ja minä sekä pari Sandran ystävää lupautui maksamaan yhteensä 250 €. Tuolla summalla kylän lesket valmistivat lapsille ja meille aluksi kaakaota ja "mandazi" eli melkein kuin meidän munkkeja. Tämän jälkeen oli kaikenlaisia pelejä, jalista, köydenvetoa, nuorallahyppeyä ym. Todella hauska leikki, minkä Sr Serafine organisoi oli, että lapset kävivät isoon piiriin, halkaisija ehkä 15 metriä. Yhdelle lapselle laitettiin side silmille ja Sr Serafine laittoi johonkin kohtaa ympyrää limsapullon. Sokko yritti kontaten löytää pullon. Toiset eivät saaneet antaa vihjeitä, mutta kun etsijän kädet viuhuivat pullon lähellä yltyi myös lasten huuto. Pelien jälkeen oli lounaan vuoro. Riisiä ja irlantilaisia perunoita ja haudutettua vihreää ohueksi leikattua vihannesta, mitä on melkein joka aterialla sekä kanaa. Jälkiruuaksi banaaneja. Henkilökunnan ja meidän muiden lisäksi naapurustosta tulivarmaan 30 tenavaa juhliin eli yhteensä meitä oli paikalla n 130 ruokailijaa, joiden vatsat tulivat kylläisiksi 250 €:lla. Lopuksi lapset esiintyivät laulaen tanssien, kutsuen nunnat ja Sandran ja minutkin mukaan tanssiin. Kaikki tuntuivat olleen kovasti tyytyväisiä päivän antiin. Kaikkiaan juhlat kestivät kuutisen tuntia.

VIERAILU KAKAMEGA NOTIONAL FOREST-KANSALLISPUISTOSSA

Kysyimme Father Fransisilta luvan, että saatoimme lähteä jo torstsina iltapäivällä liikkeelle sairaalan autolla. Systeemi on sellainen, että kun käyttää autoa yksityismatkoihin, maksetaan polttoainekulut ja 2000 KSH eli n20 € sairaalalle. Matkaa yhteen suuntaan kertyi 220 km. Tie oli suhteelisessa kunnossa olevaa asfalttia.Martin oli kuskina ja kollega Nicolas hoiteli yöpymis ym varauksia toisin sanoen ei hoitanut vaan totesi, että hänen kaverinsa sanoi tilaa löytyvän. Mutta kun olimme perillä Kakamegan kaupungissa ja menimme hotelliin niin ei siellä ollutkaan tilaa. Sieltä meidät ohjattiin huomattavasti vaatimattomampaan guesthouseen. Sielläkään ei ollut enää kuin kahdenhengen huoneita, mutta kun hinta oli vain 2000 KSH huoneelta, otimme huoneet. Ainoa vaan, ettei kukaan meistä saanut kunnolla nukutuksi, kun ikkunan alla oli bensa-asema ja myös jonkinlainen bussiasema. Ilta meni kuitenkin suurelta osin Nicolaksen tuttujen tapaamisessa. Ensin menimme heidän kotiinsa, missä vaimo voiteli parin kuukauden ikäistä vauvaa jonkun ystävänsä kanssa. Tuskin lie rouva kovin ilahtunut ollut yllätysvieraista. Istumme varmaan toista tuntia. Rouvakin oli paikallinen kollega. Hänen miehensa, myös Nicolaksen kaveri, on lääkäri ja oli parhaillaan jossain palaverissa. Lähdimme häntä etsimään ja meidän piti tavata hänet jossain diskossa. Odottelimme lähes tunnin hirvittävässä metelissä. Lopulta mittamme tuli täyteen ja sanoin, että me lähdemme nyt hotellille joko hänen (Nicolas) kanssaan tai ilman häntä. Pääsimme siis lopulta meluisaan guesthouseen. Sanoin kuskille, että seuraavana aamuna lähdemme liikkeele 5.30 niinkuin sovittu joko Nicolaksen kanssa tai ilman. Pääsimme ihan ajoissa matkaan kohti kansallispuistoa, koska halusimme olla siellä ennen auringonnousua. Kiipesimme paljon puunlatvojen yläpuolelle näköalapaikalle. Sieltä saimme ihailla kun aurinko alkoi valaista sumun täyttämää laaksoa. Ainostaan korkeimmat puuryhmät pistivät sumuverhon yläpuolelle. Auringon nousun myötä myös linnut ja puistolle tyypilliset Colobus-apinat heräsivät lähes pelottavaan karjuntaan. Kakamega National Forest on ainoita säilyneitä sademetsiä Keniassa. Apinoiden lisäksi n 480 lintulajia ja lähes 300 perhoslajia, kymmenkunta käärmelajia ym. Ei juuri isoja nisäkkäita eikä isoja petoeläimiä. Valtavia puita lukuisia eri lajeja ja kokonaisuudessaan luonnon monimuotoisuus on puiston valtti. Teimme lopuksi reilun tunnin mittaisen kävelyn oppaamme kanssa. Hän oli hyvin perillä kasveista ja varsinkin linnuista. Niitä ei tosin kovin runsaasti nähty, koska ne olivat hyvin lehvistön peitossa. Colobus -apinoita onnistuimme näkemään useita. Kävelymme loppuvaiheessa saimme "vangin"! Opas kuuli puhetta risteävältä polulta ja näki puolenkymmentä lasta menossa suvemmälle metsään tarkoituksena kerätä polttopuita, mikä on ankarasti kiellettyä. Pojanvintiöt pääsivät karkuun, ainoastaan yksi tyttö jäi kiinni. Kun tulimme tielle hän ei tiennyt missä hänen kotinsa on ja saatoimme hänet autolla puiston portille.
Paluumatka takaisin Nyabondoon tuntui todella pitkältä huonosti nukutun yön jälkeen. Menomatkalla pysädyimme päiväntasaajalle pakollisia kuvia varten. Kyltin oli pystyttänyt joku paikallinen Lions klubi. Tietenkin piti ottaa kuva, missä toinen jalka oli pohjoisella, toinen eteläisellä pallonpuoliskolla. "Kotiinkin" sevittiin, eikä unta tarvinnut illalla odotella!

PAIKALLISISTA TAVOISTA

Jatkan vähän tapohin hautajaisiin ja kuolemaan liittyvillä asioilla. Jos mies kuolee, eikä perherssä ole aikuisia lapsia, voi joku mies "periä" lesken eli leskestä tulee miehen suvun omaisuutta. Tällöin leski voidaan pakottaa naimisiin vastoin tahtoaan. Mutta jos perheessä on aikuinen poika eli iältään yli 18 vuotta, hänen täytyy rakentaa oma talo ennen isän hautaamista ja muuttaa asumaan siihen. Tällöin ei lesken tarvitse mennä uudelleen naimisiin ellei tahdo.

Nyabondossa on St. Monica Village for Widows, missä useimmiten AIDSin takia leskeksi jääneet naiset voivat tavata ja työskennellä yhdessä ansaitakseen elantonsa ja kantaakseen vastuuta itsestään ja lapsistaan. Alueella on myös runsaasti orpoja, jotka asuvat isovanrhempiensa tai sukulaisten luona. Myös heitä tuetaan tämän kylän kautta. Sisar Serafina on näiden orpolasten koordinaattori ja heille pyritään saamaan kummeja Saksasta ja miksei muualtakin. 30-40 eurolla kuukaudessa saa maksettua lapsen koulumaksut ym. Joskin sisäoppilaitoksissa maksut ovat suuremmat.

Järjestämme ensi lauantaina 80 orvolle juhlat Widows Villagessa. Sr Serafina on tässäkin organisaattorina, kylän naiset valmistavat ruuat ja tarjoilut ja me Sandran ja parin hänen ystävänsä kanssa maksamme.

Naimisiin mennessä miehen täytyy aina maksaa vaimosta lähinnä vaimon suvulle tällä alueella esimerkiksi 10 lehmää. Maksu osin riippuu onko mies töissä ym. Maksu on osin korvausta vaimoon tehdyistä "sijoituksista", hänen kouluttamisestaan jne. Erkoisimman tapauksen kertoi silmälääkäri Dr Audi. Kaksi lääkäriä oli menossa avioon ja soivat, ettei mitään maksuja vanhemmille suoriteta, niin NAAPURIT vaativat tytöstä miljoona Kenian shillinkiä eli noin 10000 €! Ihmettelivät kovasti, ettei Euroopassa tarvitse maksaa vaimosta. Minä sanoin, että minä maksoin! Konjakkipullon appiukolle!

HAUTAJAISET KENIALAISEEN TAPAAN

Nyabondon hammashoitolasss avustajana tomineen Karen Mugan aviomies oli kuollut. Vaikka emme häntä tunteneet entuudestaan, pyysi hän meitäkin hautajaisiin yhdessä paikallisen kollegan kanssa. Tilaisuus oli sukulaisten osalta alkanut edellisenä päivänä, jolloin suku kokoontui sairaalan yhteydessä olevalle ruumishuoneelle hakemaan vainajaa. Hakijat toivat mukanaan arkun, johon vainaja asetettiin. Arkun pääpuolessa oli luukku, joka avattiin , kun arkku oli tuotu ulos. Tällöin ystävät, sukulaiset ja muut saattoivat jättää vainajalle jäähyväiset. Tässä vaiheessa oli kovaäänistä itkua ja valitusta, mikä jatkui autosaattuen siirtyessä sairaalan alueelta kohti vainajan entistä kotia. Kotona arkku oli talon sisällä seuraavan päivään. Koko yön jatkui laulu ja soitto. Seuraavana aamuna vieraita alkoi saapua jo yhdeksältä ja seurakunnan (Roho Holy Ghost Church) kirkkokuoro esiintyi ja seurakuntalaiset pitivät puheita, välillä laulua rumpujen säestyksellä. Saavuimme paikalle noin kello 10. Välillä seurakunnan pappi puhui ja taas jatkui ystävien ja sukulaisten puheet. Kello 14 piti olla vainajan hautaan lasku, mutta tuossa vaiheessa joku tuli kertomaan, että ohjelma on myöhässä. Meidät ohjattiin lounaalle naapuriin, sillä
 vieraita oli varmaan 300. Vielä ruokailunkin jälkeen jatkuivat puheet. Vasta kolmen jälkeen kokoontui seurakunnan naisista koostuva kuoro talon oven eteen kahteen jonoon ja seurakunnan miespuoliset alkoivat kantaa arkkua kohti talon eteen kaivettua noin metrin syvyistä hautaa. Koko matkan naiset lauloivat ja tekivät käsillään tanssiliikkeitä. Lopulta arkku saatiin laskettua hautaan ja seurakunnan miespuoliset alkoivat luoda kiivasta tahtia hautaa umpeen. Kun kumpu oli saatu muotoiltua, alkoi seurakuntalaisten suorastaan raivoisa tanssi jonossa haudan ympäri rumpujen säestämänä ja laulujen kajahdellessa.Seurasimme tanssi reilun puolisen tuntia n kello 16:een ja poistuimme leskelle hyvästit jätettyämme. Olihan siinä hautajaisia kerrakseen. Olimme läsnä vain 6 tuntia ennenkuin poistuimme. Koko seremonia oli paikallisella luon kielellä, joten siitä emme ymmärtäneet mitään. Kaikkiaan Keniassa on 42 eri kieltä, joista englanti ja kiswahili ovat viralliset.

Kvaheri (näkemiin) tällä kertaa.

HINNOISTA JA PALKOISTA

Kenia on köyhä maa ja palkkataso sen mukainen. Kun olen ostanut latausulipukkeita kännykkään ja tablettitietokoneeseen, huomasin, että myyjällä (porttivahti Evelyn) oli jopa 20 sentin lipukkeita. 1000 KSH on jo iso raha. Kollegan, tai oikeastaan hän ei ihan ole hammaslääkäri, vaan Oral Healt Officer, Nicolas Koech, niin hänen palkkansa on 18000 KSH eli noin 180€ kuukaudessa. Kuitenkin esim diesel polttoaineen hinta on likipitäen 1 € /litra. Kun Nyabondosta kulkee lähimpään isompaan kylään, Sonduun, on matkanvarrella useita paikkoja, missä mies kilkkuttelee vasaralla isompia kiviä pienemmiksi, sepeliksi. Näin myös lapsia, ei juuri 10 vuotta vanhempia hakkaamassa kiviä kappaleiksi. Sain vähän vaihtelevia arvioita tämän työn palkkauksesta. Joku sanoi, että kun on pieninyt yhden kuorma-auton lavallisen saa 8000 KSH eli noin 80 €!
Paikallisessa ravintolassa täällä en sentään ole rohjennut käudä syömässä, mutta Nicolas käy aina aamiaisella, papuja, zapati-leipää ja teetä hintaan 70 senttiä. Puolenlitran kokakolapullo maksaa 40 senttiä, jos on tyhjä pullo mukana. Meille kuten todettu tudaan lounas ja päivällinen "kotiin", samoin leipää. Maksamme ruuasta, samoinkuin asumisesta kun tämä työjaksomme on lopussa 6.12 eli itsenäisyyspäivänä.

Nyabondo, Kenia

Reilu viikko vierähtänyt täällä Keniassa, mutta netin kanssa vähän ongelmaa. Olen ostanut sellaisen pre paid SIM kortin ja siihen ladataan Kenian shillinkejä ja sitten muutetaan niitä nettipaketeiksi. 80 megaa maksaa 100 KSH eli noin euron. Mutta kun ostaa 1000 KSHlla saa 1.5 gigatavua + 700 megaa yösurffiaikaa.TVtä ja radiota täällä ei ole, joten aikaa on iltaisin viljalti. Työkaverit ovat mukavia. Itse asiassa vain yksi hammashoitolassa työskentelevä kollega, kenialainen 26-vuotias Nicolas Koech, Mutta hammshoitolassa piipahtaa usein muita sairaalan työntekijöitä, kuten jo lähes minun ikäiseni silmälääkäri Dr Audi, "sairaalainsinööri" Ben Bii, hammasteknikko ja jokapaikanmies Dominic sekä autonkuljettaja, joka haki meidät Kisumusta, Martin.

Tulo Keniaan

Kotoa siis lähdin 25.10. yhdeksän maissa aamulla. Junalla Tikkurilaan ja siitä kentälle. Lento Amstwrdamiin lähti kuuden aikoihin. Vähän alle kolmen tunnin lento Amsterdamiin, missä tapasin Sandran. Saksalainen kollega, Sandra Kuhn, oli Tansaniassa kanssani yhtä aikaa. Matka jatkui n klo 22 kohti Nairobia, minne saavuttiin seiraavana aamuna 6.20. Lentoni eteenpäin Kisumuun oli 3 tuntia muöhemmin kuin Sandralla, muuta sain vaihdettua oman lentoni samaksi jänen kanssaan, mikä nopeutti perille pääsyä. Meitä oltiin Kisumussa vastassa sairaalan autolla. Teimme ostoksia Kenian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, väkiluku n 440000. Vettä mm ostimme 30 litraa mikä riitti viikoksi. Hankimme myös yllä mainitut SIM kortit. Alkumatka n 55 km oli paikoitellen korjauksen alla olevaa asfalttitietä, mutta viimeiset 5 km oli tosihuonoa, kuoppaista hiekkatietä. Nyabondoon saavuimme n klo 16. Meidät majoitettiin sairaalan vierastaloon, missä on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylpyhuone ja WC. Kaasuhella ja jääkaappi kuulu varustukseen

Nyabondon sairaala

Sairaala on melko suuri, rakennuksia "lukematon" määrä. Sairaalassa on leikkaussali, naistentautien ym osastoja. Emme ole vielä ehtineet perehtyä koko sairaalaan. Dr Audi kertoi, että hän tekee silmäleikkauksia, poistaa "kaihisen" linssin silmästä ja laittaa uuden tilalle ja hintaa operaatiolle kertyy 8000 KSH elI n 80 €! Hampaan poisto on 3 ja paikkaus 5 €. Että eikun vaan tänne hoitoon! Samassa kampuksessa sairaanlan kanssa on myös sairaanhoitajakoulu.