MASAI MARA - LAKE NAKURU - AMBOSELI-KANSALLISPUISTOT  7.12. - 13.12.2013

Kuskimme ja oppaamme James ei noudattanut "African time" vaan saapui 15 minuutia enmen sovittua aikaa meitä hakemaan Nyabondon sairaalalta. Matkaa oli edessä n 250 kilometriä, mutta poikkesimme mennessä Sister Seraphinaa katsomassa ja veimme Nicolaksen kotiinsa Bometiin. Loppumatka 90 km oli todella huonoa tietä ja selkä koetuksella. Perille kuitenkin päästiin ja eläimiä nähtiin jo ennen puiston puolelle menoa, mm kirahveja, seeproja ja joitakin antilooppeja. Puisto on kooltaan 1510 neliökilometriä, laaja savannialue ja jatkoa Tansanian puolen Serengetille. Tällä kertaa näimme ehkä seeproja eniten, myös gnu-antilooppeja ja Thompsonin-gaselleja oli runsaasti. Suurin osa gnuista oli jo siirtynyt Mara-joen yli Serengetin puolelle. Ns "big five" ryhmästä ( elefantti, buffalo, sarvikuono, leijona ja leopardi) näimme muut paitsi leopardin. Kaikkiaan gnu-antilooppeja alueella on n 1.5 miljoonaa! ja seeprojakin noin 500000, lisäksi impalat , jotka vaeltavat mukana. Osa jää Masai Maran alueelle, mutta suurin osa vaeltaa tuoreen ruohon perässä. Sadekauden jälkeen Mara joki tulvii juuri kun eläinten pitäisi ylittää se ja krokotiilit ovat valmiina juhla-aterian varalle! Kaikkiaan n 20000 eläintä hukkuu tai joutuu krokotilien tappamiksi. Tämä on suurin gnu antilooppien määrää vähentävä tapahtuma. Lisäksi leijonat ja muut pedot verottavat kantaa. Yksi suorastaan järkyttävä gnuiden määrää vähentävä tapahtuma on emojen poikimisen aikaan. Emon ponnistaessa vasikkaa maailmaan, on hyeena jo "auttamassa" ja vetämässä syntymätöntä gnuta ravinnoksi itselleen ja pennuilleen. Elämä on joskus julmaa, mutta jos mikään ei kantaa rajoittaisi, nousisi gnuiden määrä niin suureksi, ettei ravinto riittäisi. Sen verran vielä gnuiden ja seeprojen "yhteiselosta", että gnuilla on erittäin tarkka hajuaisti ja ne haistavat tuoreen ruhon jopa kymmenien kilometrien päästä. Nillä on kuitenkin huono näkö, mikä taas seeproilla on hyvä. Täten gnut ilmaisevat hyvät ruokapaikat ja seeprat varoittavat pedoista.

Lake Nakurun kansallispuisto on pieni, ainoastaan 188 neliökilometriä emäksisen järven ympärillä. Puisto on tunnettu runsaasta linnustostaan, varsinkin flamingoja yleensä runsaasti. Mutta ei valitettavasti tällä kertaa, sillä runsaiden sateiden takia vesi ei ollut niin emäksinen ja linnut olivat suurelta osin siirtyneet muille alkaalijärville. Lisäksi näkyi pelikaaneja, erlaisia haikaroita ja kahlaajia joukoittain. Nisäkkäistä paviaaneja oli runsaasti, samoin Rotschilden kirahveja. Puhveleita sekä seeproja oli jonkin verran ja leijoniakin, enimmillään näimme kuusi yksilöä samassa laumassa.

Amboselin kansallispuisto on Tansanian rajan lähellä Kilimanjaron pojoispuolella. Kooltaan se vähän alle 400 neliökilometriä. Sekin on tunnettu linnustostaan (yli 400 eri lajia), sekä runsaista norsulaumoistaan. Tarkoituksena olikin saada hieno kuva norsuista taustana lumihuippuinen Kilimanjaro! Mutta Afrikan korkein vuori kainosteli tällä kertaa eikä näyttänyt kasvojaan. Näimme sekä suippo-, että leveähuulisen sarvikuonon, gaselleja ja laiskanpulskeita hyeenoja makoilemassa. Leijonia eikä muita isoja petoeläimiä ei runsaiden sateiden takia näkynyt.

HAUSKOJA JA VÄHEMMÄN HAUSKOJA TAPAHTUMIA, KYLÄPROJEKTI YM

Taisi sattua viimeisen työviikon aikana, että lähes peräkäisinä päivinä oli hautajaiset. Enimmäkseen täällä kuten meilläkin hautajauset pidetään lauantaina. Nyt kuitenkin jostain syystä toiset hautajaiset olivat keskiviikkona ja ruumis haettiin tiistaina. Hakijoina ei jostain syystä olleet omaiset vaan saman seurakunan muutamat jäsenet. Itkut ja tanssit pidettiin edellisenä yönä ja vainaja siunattiin ja peitettiin oman kotipihan multiin. Mutta kuinkas kävikään! Perjantaina tulivat sukulaiset hakemaan omaa vainajaansa ja kauhukseen totesivat, ettei tämä ollutkaan oikea ruumis! Eikun selvittämään missä se heidän vainajansa lepää. Löytyihän se kun avattiin hauta ja kurkistettiin arkkuun. Arkkuja sentään ei käyty vaihtamaan ja niin tarina sai onnellisen lopun, kun kumpikin vainaja pääsi kotipihansa multiin!

Toinen tapahtuma, joskaan ei ihan samanlainen sattui samalla viikolla. Kuten aiemmin kerroin on Nyabondon alueella karjavarkaita. Yhtenä aamuna sairaalaan tuotiin mies, joka kasvoistaatn näytti kuin olisi kolariin joutunut. Edellisenä iltana n klo 11 hänen kotonaan olivat koirat alkaneet haukkua ja ulos mentyään hän huomasi kymmenkunta miestä pihapiirissä. Heti hän arvasi, mistä on kysymys. Hän yritti livahtaa maissipeltoon piiloon, mutta huomasi lähellä edessään kolme miestä ja kun hän kääntyi mennäkseen kauemmas, hän huomasi myös takanaan yhden miehen. Tämä löi isäntää jollain kepillä ohimoon niin että hän kaatui. Tällöin karjavaras ampui  isäntää jousipyssyllä kylkeen. Seuraavana päivänä näin miehestä otetun röntgenkuvan ja siinä näkyi noin 10 sentin pätkä nuolen kärkeä miehen sisällä. Onneksi ei mitään tärkeitä elimiä vaurioitunut ja nuoli poistettiin samana päivänä onnistuneesti.

Viimeisellä viikolla meillä oli kaikkiaan kolmas kyläprojekti. Mirja ja Jochenkin pääsivät mukaan näkemään kenialaista maaseutuelämää. Lähtö se aina on sitä "African Time"; janyt päästiinkin ainoastaan tunti myöhässä liikkeelle. Meitä oli kuskin lisäksi hammasteknikko Dominic ja "hammshoitaja" Karen ja matkalta tuli mukaan myös silmälääkäri Dr Audi. Menimme kylän kirkolle mutta kukaan ei ollut muistanut hommata paikalle kirkon avainta. Sitä odotellessa meni varmaan kolme varttia. Lopilta työt pääsivät alkamaan, hammaslääkärin vastaaotto yhteen nurkkaan ja silmälääkärin toiseen. Nyt olikin "suosio" ihan hyvä, sillä paikalle tuli 14 hammaspotilasta ja 33 silmälääkärille. Vesi instrumenttin esidesinfektioon ja huuhteluun otettiin lähellä  sijainneesta savikuopasta, jossa myös lehmät kävivät juomassa ja rypemässä. Se oli niin savisen ruskeaa, ettei toivoakaan PESTÄ siinä käsiään. Täällä on tapana kätellä tutut ja tuntemattomat niin kohdatessa kuin erotessakin, tuli kättelyjä runsaasti päivän mittaan. Lopuksi saimme lounaaksi keitetyyjä kananmunia ja leipää. Minulläkin oli hanskojen talkista kädet valkoisina, niin ei oikein käsidesiäkään voinut käyttää. Lienemme Sandran kanssa taas saaneet jonkun pöpön mahaamme, niin on muutaman päivän saanut varmistaa nopean reitin vessaan. Vaan eiköhän se siitä helpota "vuosi vuodelta"!

LISÄÄ MZUNGUJA NYABONDOON!   VIKTORIAN-JÄRVELLÄ YM 30.11-4.12.2013

(Mzungu = valkoihoinen)
Lauantaina lähdimme porukalla Kisumun lentokentälle Mirjaa vastaan. Mennessä kävimme ostoskeskuksessa ostamassa kummityttöjen perheisiin ruokatarvikkeita. mm 8 kg maissijauhoja ugalia eli eräänlaista maissipuuroa varten. 2 kg sokeria ja ruokarasvaa, perhekoon leipä ja iso pakkaus teetä. Sunnuntaiaamuna lähdimmekin isommalla porukalla Sandran poikakaveria vastaan. 4 kummityttöä uusissa vaatteissaan tuli mukaan, sillä eivät olleet käyneet kaupungissa eikä lentokentällä. Innostusta heillä lisäsi, kun oli ollut puhetta, että poikkeaisimme isossa marketissa. Näyttivät aika pettynyttä naamaa, kun eivät saaneet tällä kertaa muuta kuin jäätelöt ja nekin pienet (tai ihan normaalin kokoiset purkit) mutta kun yksi tytöist, joka on vähän kuin pomo muille keksi, että altaan toisella reunalla oli isoja litran pakkauksia hintaan n 5€ pakkaus. Onneksi Nicolas tuli väliin ja sanoi, että valitsette täältä. Odottivat ehkä saavansa kyniä, penaalin ym koulutarvikkeita. Näitä oli kuitenkin tulossa Mirjan ja Jochenin mukana Suomesta ja Saksasta. Pettymystä tietysti lisäsi (myös Jochenin) kun kumpikaan hänen laukuistaan ei tullut Kisumuun asti ja lahjat jäi saamatta. Lisäksi Sandra yritti nostaa rahaa automaatista, mutta masiina nielaisi hänen korttinsa, eikä pyhänä ollut paikalla ketään, kuka olisi voinut avata automaatin. Paluumatkalla kiertelimme Kibuji-markkinoilla, missä oli kaupan lähes mitä vaan. Ostimme vain muutaman ison mangon ja vesimelonin.

Tiistaina joukkomme vain kasvoi, kun meidän PITI lähteä kello 8, mutta lähdimme vähän yhdeksän jälkeen. Tämä "African Time" vaan jaksaa vieläkin vähän kiusata. Jos sovitaan joku lähtöaika saa olla varma, ettei se toteudu sovittuun aikaan! Meitä oli auton kyydissä kaikkiaan 11 henkeä, me 4, 4 kummityttöä, Sister Seraphine, Nicolas ja kuski Martin, kun lähdimme kohti Kisumua ja Viktorian-järveä. Veneessä oli onneksi katos, että saatoimme olla varjossa. Kyytiin olisi varmaan mahtunut 25 henkeä, mutta aiemmin mainittujen lisäksi mukaan tuli vielä Sister Caroline, joka oli töissä Nyabondossa. Näimme useita virtahepoja ja lukuisia erilaisia lintuja. Järvi on erttäin saastunut ainakin Kisumun läheltä. Jo tullessani Keniaan lentokone kaarsi Viktorian-järven yli ja se näytti aivan vihreältä kuten sinilevälautat Suomenlahdella, mutta laajempina ja tiheämpinä. Nyt ajellessamme pitkin mangrove metsien ja papyruksen täyttämiä rantoja, ei niin pahalta näyttänyt. Ehkä tuuli oli hajoittanut levälauttoja.Ihmisten välinpitämätyömyys, esim autojen pesu suoraan järvessä, maanviljelys ja likavesien lasku suoraan järveen pilaavat järven vettä. Lisäksi ymmärsin oppaan puheesta, että joku oli tuonut järvelle viljeltäväksi vesihyasintin ja se on villiintynyt kasvamaan niin, että ajoittain iso osa lahdesta on vihreä kuin teeviljelmä. Kalastajatkin pienillä purjeveneillään joutuvat menemään jopa 30 kilometrin päähän kalaan. Veneretken jälkeen menimme syömään paikalliseen ravntolaan tilapia-kalaa, paitsi tytöt, jotka halusivat kanaa ja ranskalaisia. Paluumatka sujui mukavasti täysin vatsoin.

LEHMÄVARKAAT

Taisin kertoakin paikallisen parlamentin jäsenen vanhempien surmasta täällä olomme ensimmäisellä viikolla. Surmat oli kosto, kun tämä MP kuten täällä sanovat, halusi taistella rikollisuuta ja nimenomaan näitä karjavarkaita vastaan. Huomenna on vanhempien hautajaiset ja väkeä odotetaan tulevan 4000! Nyt pari päivää sitten tässä lähellä alle kilometrin päässä surmattin kolme miestä aamunkoitossa. Nuorin oli juuri päässyt kahdeksannelta luokalta ja avusti varkaita. Korruption takia paikalliset eivät luota poliisiin eivätkä siihen, että varkaat joutisivat vastuuseen teiostaan, siksi tällainen "kollektiivinen" surma. Mitä todennäköisimmin surmaajat olivat varastettujen lehmien omistajia yhdessä muiden asukkaiden kanssa. Mielenkiintoista oli, kun keskustelimme asiasta sairaalan johtajan, papin, Father Fransisin kanssa, niin hänkin oli sitä mieltä yhdessä muidenkin paikallisten kanssa, että teko oli ihan oikeutettu.
Ruumiillinen kuritus niin kotona kuin koulussakin tuntuu olevan aivan OK. Nicolas kertoi jutun, kun hän oli ollut koulussa ja opettaja oli antanut joillekin pojille oikein kunnon selkäsaunat. Niin pojat kun tiesivät, että opettaja meni illalla johonkin paikalliseen kapakkaan ryypiskelemään, kävivät he huput päässä ja viidakkoveitset kädessä odottamaan opettajaa, mutta hän huomasi pojat ajoissa ja kenialaisen juoksijan nopeudella hän onnekseen pääsi karkuun. Todennäköisesti pojat olisivat surmanneet opettajansa.
Toinen hupaisa kertomus oli, kun Nicolas oli Nairobissa opiskelemassa hänen opiskelijakaverinsa oli ylittämäsä jotain puistoaukiota. Häntä vastaan oli tullut vähän epäilyttävän näköinen kaveri, hän oli kääntynyt lähteäkseen takaisin ja sieltä oli lähestynyt toinen. Ei ollut mitään pakomahdollisuutta ja kaverit olivat käskeneet ottamaan kaikki pois. Siinä memi rahat ja kännykkä sekä kaikki vaatteet. Poikaparka oli yrittänyt saada vaatteita ohikulkevilta kädet intiimien paikkojen suojana. Lopulta joku amerikkalainen oli armahtanut ja antanut jotain kangasta hänen suojakseen.

KENIA 27.11.2013 KUMMIPROJEKTI

Kuten aiemmin mainitsin on täällä runsaasti orpoja, joko täys orpoja tai että äiti elää. Suurin syy kuolemiin on AIDS. Koko Kenian AIDS esiintyvyys on n 6 %, mutta tällä alueella 13 % ja lähempänä Viktoria järveä jopa yli 20 %! Juttelin yhden lääkärin kanssa, joka oli vastuussa näiden potilaiden hoidosta täällä. Hän kertoi yhdeksi syyksi leskien perimisen, jolloin leskeksi jääneen naisen ikäänkuin perii joku suvun mies ja täten tauti leviää nopeammin. Yksi syy oli kala! Tämä sai minut vähän epäileväksi, mutta kun hän selitti miten paljon on köyhyyttä alueella ja että kalastajat antavat tytöille kaloja seksiä vastaan on asia ymmärrettävämpi.
Näiden orpojen on vaikea päästä kunnon kouluun tai minkäänlaiseen ellei ole rahaa. Järjestö Dentists- for-Africa hoitaa ansiokkaasti orpojenkin asiaa. Päätimme Sandran kanssa ottaa kumpikin oman kummilapsen ja lisäksi hänen vanhempansa ja sisarensa yhdessä 90-vuotiaan isoisänsä kanssa yhdessä sekä poikakaverin vanhemmat päättivät ottaa oman. Kaikkiaan siis viisi. Näitä lapsia on jontkin verran järjestö tukenut Sisar Serafinen välityksellä. Nyt kun viisi tyttöä saa oman sponsorin, "vapautui" viisi paikkaa aiemmin tukea saamattomille. Eilen ja toissapäivänä tytöt kavivät meidän luonamme tutustumassa ja lopuksi saatoimme heidät koteihinsa. Tänään lähdemme moottoripyörätakseilla ostamaan heille vaatteita ja kenkiä. Nicolas kollega lähtee mukaan "ostajaksi" sillä mzungulla eli valkoisella on heti korkeammat hinnat. Pysyttelemme sen aikaa piiöossa kunnes Nicolas on saanut kaupat tehtyä.
Sunnuntaina otamme tytöt mukaan kun menemme Sandran poikakaveria lentokentälle Kisumuun vastaan. Eivät ole käyneet kaupungissa eivätkä nähneet lenkonettakaan läheltä.Kaikkien tyttöjen kodit olivat tyypillisiä paikallisia savitaloja savilattialla, joskin peltikatto eikä oljista rakennettu.

KENIALAISISTA NIMISTÄ JA RETKI 23.-24.11.

Kaikki suomalaiset urheilun ystävät muistavat useitakin kenialaisten urheilijoden nimiä, mutta ainakin minulle ne olivat vain nimiä, eikä niillä ollut sen enempää merkitystä. Mutta...Etunimi saattaa olla perinteinen kenialainen tai raamatusta johdettu tai jotain muuta, mutta toinen nimi onkin jo sitten vähän erikoisempi, suorastan hauska juttu. Se  viittaa lapsen syntymähetkeen. Esimerkiksi pojilla Kiprotich ja tytöillä Cherotich tarkoittaa, että lapsi on syntynyt illalla. Vastaavasti Kimutai - Chemutai tarkoittaa, että lapsi on syntynyt aamulla. Kipkenoi - keskiyöllä, Kiptoo - kun afrikkalaisia on ollut läsnä, Kipchungha - kun valkoimen (mzungu) on ollut lähellä ja niin edelleen.Kävimme tänään katsomassa "mieheksi tulevaa" Nicolaksen veljeä, jonka nimi on Collins Kiprotich eli hän on syntynyt illalla. Kun hän nyt käy läpi tämän koulutuksen ympärileikkaksen jälkeen hän saa perheen sukunimen Koech. Tyttöjen nimi muuttuu naimisiin mennessä. Merkillistä vähän oli kellonaika milloin operaatio tapahtui, aamuyöstä kahdelta. Leirissä oli kaikkiaa 9 poikaa ja jäi vähän epäselväksi operoitiinko kaikki pojat samalla kertaa. Pojat loikoilivat ulkona patjojen päällä koska oli hyvä sää. Yötä he olivat nyt alkuvaiheessa perinteisessä afrikkalaisessa savimajassa ja osa heitä varten pellistä rakennetussa talossa. Kun kivut hellittää siirtyvät kaikki nukkumaan heitä varten rakennettuin majaan. Kaikki olivat kietoutuneet jonkinlaisiin viittoihin tai filtteihin luultavasti koska ei löydy tarpeeksi isoja housuja ettei sattuisi arkaan paikkaan! Pojille opetetaan tämän neljän viikin aikana kulttuuria mikä tarkoittaa lähinnä heimon tapoja, vanhempien kunnioittamista ym sekä uskontoa. Suurin osa "manner kenialaisista" on hartaita katolisia. Vierailimme lauantain - sunnuntain retkellämme ainakin viidessä perheessä ja melkein kaikissa meille tarjottiin jotain ja yhteinen rukous oli joko ennen tai jälkeen ruuan ja joskus jopa teen. Meitä oli matkassa mukana Sister Serafina, Sandra, Nicolas, autokuski Martin sekä minä.

Lähdimme lauantaiaamuna 7.30 eli tuntia myöhemmin kuin oli sovittu! Nyt myöhästymiseen oli hyvä syy. Kuskimme, joka oli "päivystävä" kuljettaja sai hälytyksen noutaa viimeisillään raskaana oleva äiti 23 kilometrin päästä sairaalaan. Aluksi ajoimme reilun kaksi tuntia kohtuulista asfalttia, mutta viimeiset 20 km oli niin huonoa soratietä, ettei juuri muulla kuin nelivetoisella päässyt liikkumaan. Osalistuimme erään nunnan hautajaisiin. Paikalla oli runsaasti eri puolilta maata saapuneita nunnia, pappeja ja piispa. Seremonia kirkossa jatkui ja jatkui, välillä puheita paikallisella luon kielellä, välillä laulua ja tanssia.Kirkossa oli varmaan 30 astetta lämmintä ja kapeat selkänojattomat penkit. Luovutimme 3 tunnin kohdalla ja hiivimme etsimään juotavaa. Saimme myös lounaan juomisen lisäksi. Tutustuimme paikalliseen Dentists for Africa-järjestön varustamaan hammashoitolaan. Täälä Asumbissa oli isohko sairaala ja siellä töissä toistakymmentä nunnaa. Saatettiin nunna hautaan asti ja rankassa sateessa lähdimme kohti Kisiin kaupunkia ja hammashoitolaa. Vierastalossa nautittujen munkkikahvien jälkeen lähdimme taas jatkamaan matkaa.

KUINKA POJISTA TEHDÄÄN MIEHIÄ

Keniassa on 42 eri heimoa ja eri kieltäkin, joista osa on lähes murteita siten. että naapuriheimo ymmärtää auttavasti toisen heimon puhetta. Eri heimoissa on hyvinkin erilaiset tavat ja perinteet. Tämä Nyabondo on Luo-heimon aluetta ja heillä ei esimerkiksi tehdä pojille ympärileikkausta. Sen sijaan kollega Nicolas kuuluu Kalenjin-heimoon ja heille kuuluu ehdottomasti, että pojat ympärileikataan. Tämä tapahtuu 1 3 - 15 vuoden iässä. Nicolaksen veli on nyt siinä iässä, että hänelle tehdään ympärileikkaus tällä viikolla. Lääkäri tulee heidän kotiinsa kaikki asianmukaiset välineet ja puudutusaineet mukanaan. Toimenpiteen jälkeen muutamia samanikäisiä poikia, jolle on tehty vastasva operaatio kootaan johonkin kotiin, tai paremminkin jonkun kodin pihaan on rakennettuun tilapäiseen taloon, missä pojat asuvat neljän viikon ajan. Pappi käy opettamassa heille uskontoa, eivätkä he saa näyttäytyä naisille eikä ympärileikkaamattomille. Talon emäntäkään ei saa nähdä ppikia vaikka valmisataa heille ruuan. Sen tarjoilee pojille joku miespuolinen. Kaikenlisäksi ruuan on oltava hyvin ravitsevaa, sillä poikia on tarkoitus lihottaa kuin "porsaita" tämän neljän viikon ajan. Heidän kun on tarkoitus olla tämän lihotus ja koulutusjakson jälkeen miehiä eikä mitään "pojanruipeloita"! Voisi verrata meidän rippikouluun, sillä neljän viikon jälkeen pojille pidetään ,kotona juhlat. He saavat uudet kengät ja vaatteet ja myös kravatin, kuten meillä ainakin ennen vanhaan rippipuvun.  Kotona juhliin osalistuu suku ja ystävät kuten meilläkin. Jollakin tavalla liikuttavaksi tämän tarinan tekee, että Nicolas on orpo, kuten hänen kuusi sisarustaan. Heidän äitinsä elää, mutta hänellä on jo pitkälle edennyt rintasyöpä, eikä hän pysty enää liikkumaan eikä liikuttamaan kättään. Leikkaus on liian kallis kun ei ole rahaa. Nicolas joutuu huolehtimaan nuremmista sisaruksistaan ja äidistään ja myös isoisästään, joka joutui sairaalaan ja jonka luona nuorimmat sisarukset asuvat. Ainoastaan vanhin sisar on naimisissa. Hän myös maksaa lääkärille veljen ympärileikkauksen ja "ruokintajakson" operaation jälkeen yhteensä n 10000 KSH eli noin sata euroa. Hänen kuukausipalkkansa on vähän alle 200 €/kuukausi. Joten ei tarvise hänen paljon miettiä, mihin rahansa laittaa! Nyt kuitenkin tuli vähän valoa Nicolaksen talouteen, sillä Sandra on ollut ahkerasti yhteydessä kotiinsa Saksaan ja hänen 90-vuotias isoisänsä yhdessä Sandran sisaren kanssa ovat lupautuneet Nicolaksen veljen kummeiksi ja maksavat jatkossa  hänen koulunkäyntikulujaan ja myös tähän rippijuhlaan liittyvät kulut vaatteineen kaikkineen.