torstai 19. joulukuuta 2013
MASAI MARA - LAKE NAKURU - AMBOSELI-KANSALLISPUISTOT 7.12. - 13.12.2013
Kuskimme ja oppaamme James ei noudattanut "African time" vaan saapui 15 minuutia enmen sovittua aikaa meitä hakemaan Nyabondon sairaalalta. Matkaa oli edessä n 250 kilometriä, mutta poikkesimme mennessä Sister Seraphinaa katsomassa ja veimme Nicolaksen kotiinsa Bometiin. Loppumatka 90 km oli todella huonoa tietä ja selkä koetuksella. Perille kuitenkin päästiin ja eläimiä nähtiin jo ennen puiston puolelle menoa, mm kirahveja, seeproja ja joitakin antilooppeja. Puisto on kooltaan 1510 neliökilometriä, laaja savannialue ja jatkoa Tansanian puolen Serengetille. Tällä kertaa näimme ehkä seeproja eniten, myös gnu-antilooppeja ja Thompsonin-gaselleja oli runsaasti. Suurin osa gnuista oli jo siirtynyt Mara-joen yli Serengetin puolelle. Ns "big five" ryhmästä ( elefantti, buffalo, sarvikuono, leijona ja leopardi) näimme muut paitsi leopardin. Kaikkiaan gnu-antilooppeja alueella on n 1.5 miljoonaa! ja seeprojakin noin 500000, lisäksi impalat , jotka vaeltavat mukana. Osa jää Masai Maran alueelle, mutta suurin osa vaeltaa tuoreen ruohon perässä. Sadekauden jälkeen Mara joki tulvii juuri kun eläinten pitäisi ylittää se ja krokotiilit ovat valmiina juhla-aterian varalle! Kaikkiaan n 20000 eläintä hukkuu tai joutuu krokotilien tappamiksi. Tämä on suurin gnu antilooppien määrää vähentävä tapahtuma. Lisäksi leijonat ja muut pedot verottavat kantaa. Yksi suorastaan järkyttävä gnuiden määrää vähentävä tapahtuma on emojen poikimisen aikaan. Emon ponnistaessa vasikkaa maailmaan, on hyeena jo "auttamassa" ja vetämässä syntymätöntä gnuta ravinnoksi itselleen ja pennuilleen. Elämä on joskus julmaa, mutta jos mikään ei kantaa rajoittaisi, nousisi gnuiden määrä niin suureksi, ettei ravinto riittäisi. Sen verran vielä gnuiden ja seeprojen "yhteiselosta", että gnuilla on erittäin tarkka hajuaisti ja ne haistavat tuoreen ruhon jopa kymmenien kilometrien päästä. Nillä on kuitenkin huono näkö, mikä taas seeproilla on hyvä. Täten gnut ilmaisevat hyvät ruokapaikat ja seeprat varoittavat pedoista.
Lake Nakurun kansallispuisto on pieni, ainoastaan 188 neliökilometriä emäksisen järven ympärillä. Puisto on tunnettu runsaasta linnustostaan, varsinkin flamingoja yleensä runsaasti. Mutta ei valitettavasti tällä kertaa, sillä runsaiden sateiden takia vesi ei ollut niin emäksinen ja linnut olivat suurelta osin siirtyneet muille alkaalijärville. Lisäksi näkyi pelikaaneja, erlaisia haikaroita ja kahlaajia joukoittain. Nisäkkäistä paviaaneja oli runsaasti, samoin Rotschilden kirahveja. Puhveleita sekä seeproja oli jonkin verran ja leijoniakin, enimmillään näimme kuusi yksilöä samassa laumassa.
Amboselin kansallispuisto on Tansanian rajan lähellä Kilimanjaron pojoispuolella. Kooltaan se vähän alle 400 neliökilometriä. Sekin on tunnettu linnustostaan (yli 400 eri lajia), sekä runsaista norsulaumoistaan. Tarkoituksena olikin saada hieno kuva norsuista taustana lumihuippuinen Kilimanjaro! Mutta Afrikan korkein vuori kainosteli tällä kertaa eikä näyttänyt kasvojaan. Näimme sekä suippo-, että leveähuulisen sarvikuonon, gaselleja ja laiskanpulskeita hyeenoja makoilemassa. Leijonia eikä muita isoja petoeläimiä ei runsaiden sateiden takia näkynyt.
maanantai 9. joulukuuta 2013
HAUSKOJA JA VÄHEMMÄN HAUSKOJA TAPAHTUMIA, KYLÄPROJEKTI YM
Taisi sattua viimeisen työviikon aikana, että lähes peräkäisinä päivinä oli hautajaiset. Enimmäkseen täällä kuten meilläkin hautajauset pidetään lauantaina. Nyt kuitenkin jostain syystä toiset hautajaiset olivat keskiviikkona ja ruumis haettiin tiistaina. Hakijoina ei jostain syystä olleet omaiset vaan saman seurakunan muutamat jäsenet. Itkut ja tanssit pidettiin edellisenä yönä ja vainaja siunattiin ja peitettiin oman kotipihan multiin. Mutta kuinkas kävikään! Perjantaina tulivat sukulaiset hakemaan omaa vainajaansa ja kauhukseen totesivat, ettei tämä ollutkaan oikea ruumis! Eikun selvittämään missä se heidän vainajansa lepää. Löytyihän se kun avattiin hauta ja kurkistettiin arkkuun. Arkkuja sentään ei käyty vaihtamaan ja niin tarina sai onnellisen lopun, kun kumpikin vainaja pääsi kotipihansa multiin!
Toinen tapahtuma, joskaan ei ihan samanlainen sattui samalla viikolla. Kuten aiemmin kerroin on Nyabondon alueella karjavarkaita. Yhtenä aamuna sairaalaan tuotiin mies, joka kasvoistaatn näytti kuin olisi kolariin joutunut. Edellisenä iltana n klo 11 hänen kotonaan olivat koirat alkaneet haukkua ja ulos mentyään hän huomasi kymmenkunta miestä pihapiirissä. Heti hän arvasi, mistä on kysymys. Hän yritti livahtaa maissipeltoon piiloon, mutta huomasi lähellä edessään kolme miestä ja kun hän kääntyi mennäkseen kauemmas, hän huomasi myös takanaan yhden miehen. Tämä löi isäntää jollain kepillä ohimoon niin että hän kaatui. Tällöin karjavaras ampui isäntää jousipyssyllä kylkeen. Seuraavana päivänä näin miehestä otetun röntgenkuvan ja siinä näkyi noin 10 sentin pätkä nuolen kärkeä miehen sisällä. Onneksi ei mitään tärkeitä elimiä vaurioitunut ja nuoli poistettiin samana päivänä onnistuneesti.
Viimeisellä viikolla meillä oli kaikkiaan kolmas kyläprojekti. Mirja ja Jochenkin pääsivät mukaan näkemään kenialaista maaseutuelämää. Lähtö se aina on sitä "African Time"; janyt päästiinkin ainoastaan tunti myöhässä liikkeelle. Meitä oli kuskin lisäksi hammasteknikko Dominic ja "hammshoitaja" Karen ja matkalta tuli mukaan myös silmälääkäri Dr Audi. Menimme kylän kirkolle mutta kukaan ei ollut muistanut hommata paikalle kirkon avainta. Sitä odotellessa meni varmaan kolme varttia. Lopilta työt pääsivät alkamaan, hammaslääkärin vastaaotto yhteen nurkkaan ja silmälääkärin toiseen. Nyt olikin "suosio" ihan hyvä, sillä paikalle tuli 14 hammaspotilasta ja 33 silmälääkärille. Vesi instrumenttin esidesinfektioon ja huuhteluun otettiin lähellä sijainneesta savikuopasta, jossa myös lehmät kävivät juomassa ja rypemässä. Se oli niin savisen ruskeaa, ettei toivoakaan PESTÄ siinä käsiään. Täällä on tapana kätellä tutut ja tuntemattomat niin kohdatessa kuin erotessakin, tuli kättelyjä runsaasti päivän mittaan. Lopuksi saimme lounaaksi keitetyyjä kananmunia ja leipää. Minulläkin oli hanskojen talkista kädet valkoisina, niin ei oikein käsidesiäkään voinut käyttää. Lienemme Sandran kanssa taas saaneet jonkun pöpön mahaamme, niin on muutaman päivän saanut varmistaa nopean reitin vessaan. Vaan eiköhän se siitä helpota "vuosi vuodelta"!
Taisi sattua viimeisen työviikon aikana, että lähes peräkäisinä päivinä oli hautajaiset. Enimmäkseen täällä kuten meilläkin hautajauset pidetään lauantaina. Nyt kuitenkin jostain syystä toiset hautajaiset olivat keskiviikkona ja ruumis haettiin tiistaina. Hakijoina ei jostain syystä olleet omaiset vaan saman seurakunan muutamat jäsenet. Itkut ja tanssit pidettiin edellisenä yönä ja vainaja siunattiin ja peitettiin oman kotipihan multiin. Mutta kuinkas kävikään! Perjantaina tulivat sukulaiset hakemaan omaa vainajaansa ja kauhukseen totesivat, ettei tämä ollutkaan oikea ruumis! Eikun selvittämään missä se heidän vainajansa lepää. Löytyihän se kun avattiin hauta ja kurkistettiin arkkuun. Arkkuja sentään ei käyty vaihtamaan ja niin tarina sai onnellisen lopun, kun kumpikin vainaja pääsi kotipihansa multiin!
Toinen tapahtuma, joskaan ei ihan samanlainen sattui samalla viikolla. Kuten aiemmin kerroin on Nyabondon alueella karjavarkaita. Yhtenä aamuna sairaalaan tuotiin mies, joka kasvoistaatn näytti kuin olisi kolariin joutunut. Edellisenä iltana n klo 11 hänen kotonaan olivat koirat alkaneet haukkua ja ulos mentyään hän huomasi kymmenkunta miestä pihapiirissä. Heti hän arvasi, mistä on kysymys. Hän yritti livahtaa maissipeltoon piiloon, mutta huomasi lähellä edessään kolme miestä ja kun hän kääntyi mennäkseen kauemmas, hän huomasi myös takanaan yhden miehen. Tämä löi isäntää jollain kepillä ohimoon niin että hän kaatui. Tällöin karjavaras ampui isäntää jousipyssyllä kylkeen. Seuraavana päivänä näin miehestä otetun röntgenkuvan ja siinä näkyi noin 10 sentin pätkä nuolen kärkeä miehen sisällä. Onneksi ei mitään tärkeitä elimiä vaurioitunut ja nuoli poistettiin samana päivänä onnistuneesti.
Viimeisellä viikolla meillä oli kaikkiaan kolmas kyläprojekti. Mirja ja Jochenkin pääsivät mukaan näkemään kenialaista maaseutuelämää. Lähtö se aina on sitä "African Time"; janyt päästiinkin ainoastaan tunti myöhässä liikkeelle. Meitä oli kuskin lisäksi hammasteknikko Dominic ja "hammshoitaja" Karen ja matkalta tuli mukaan myös silmälääkäri Dr Audi. Menimme kylän kirkolle mutta kukaan ei ollut muistanut hommata paikalle kirkon avainta. Sitä odotellessa meni varmaan kolme varttia. Lopilta työt pääsivät alkamaan, hammaslääkärin vastaaotto yhteen nurkkaan ja silmälääkärin toiseen. Nyt olikin "suosio" ihan hyvä, sillä paikalle tuli 14 hammaspotilasta ja 33 silmälääkärille. Vesi instrumenttin esidesinfektioon ja huuhteluun otettiin lähellä sijainneesta savikuopasta, jossa myös lehmät kävivät juomassa ja rypemässä. Se oli niin savisen ruskeaa, ettei toivoakaan PESTÄ siinä käsiään. Täällä on tapana kätellä tutut ja tuntemattomat niin kohdatessa kuin erotessakin, tuli kättelyjä runsaasti päivän mittaan. Lopuksi saimme lounaaksi keitetyyjä kananmunia ja leipää. Minulläkin oli hanskojen talkista kädet valkoisina, niin ei oikein käsidesiäkään voinut käyttää. Lienemme Sandran kanssa taas saaneet jonkun pöpön mahaamme, niin on muutaman päivän saanut varmistaa nopean reitin vessaan. Vaan eiköhän se siitä helpota "vuosi vuodelta"!
torstai 5. joulukuuta 2013
LISÄÄ MZUNGUJA NYABONDOON! VIKTORIAN-JÄRVELLÄ YM 30.11-4.12.2013
(Mzungu = valkoihoinen)
Lauantaina lähdimme porukalla Kisumun lentokentälle Mirjaa vastaan. Mennessä kävimme ostoskeskuksessa ostamassa kummityttöjen perheisiin ruokatarvikkeita. mm 8 kg maissijauhoja ugalia eli eräänlaista maissipuuroa varten. 2 kg sokeria ja ruokarasvaa, perhekoon leipä ja iso pakkaus teetä. Sunnuntaiaamuna lähdimmekin isommalla porukalla Sandran poikakaveria vastaan. 4 kummityttöä uusissa vaatteissaan tuli mukaan, sillä eivät olleet käyneet kaupungissa eikä lentokentällä. Innostusta heillä lisäsi, kun oli ollut puhetta, että poikkeaisimme isossa marketissa. Näyttivät aika pettynyttä naamaa, kun eivät saaneet tällä kertaa muuta kuin jäätelöt ja nekin pienet (tai ihan normaalin kokoiset purkit) mutta kun yksi tytöist, joka on vähän kuin pomo muille keksi, että altaan toisella reunalla oli isoja litran pakkauksia hintaan n 5€ pakkaus. Onneksi Nicolas tuli väliin ja sanoi, että valitsette täältä. Odottivat ehkä saavansa kyniä, penaalin ym koulutarvikkeita. Näitä oli kuitenkin tulossa Mirjan ja Jochenin mukana Suomesta ja Saksasta. Pettymystä tietysti lisäsi (myös Jochenin) kun kumpikaan hänen laukuistaan ei tullut Kisumuun asti ja lahjat jäi saamatta. Lisäksi Sandra yritti nostaa rahaa automaatista, mutta masiina nielaisi hänen korttinsa, eikä pyhänä ollut paikalla ketään, kuka olisi voinut avata automaatin. Paluumatkalla kiertelimme Kibuji-markkinoilla, missä oli kaupan lähes mitä vaan. Ostimme vain muutaman ison mangon ja vesimelonin.
Tiistaina joukkomme vain kasvoi, kun meidän PITI lähteä kello 8, mutta lähdimme vähän yhdeksän jälkeen. Tämä "African Time" vaan jaksaa vieläkin vähän kiusata. Jos sovitaan joku lähtöaika saa olla varma, ettei se toteudu sovittuun aikaan! Meitä oli auton kyydissä kaikkiaan 11 henkeä, me 4, 4 kummityttöä, Sister Seraphine, Nicolas ja kuski Martin, kun lähdimme kohti Kisumua ja Viktorian-järveä. Veneessä oli onneksi katos, että saatoimme olla varjossa. Kyytiin olisi varmaan mahtunut 25 henkeä, mutta aiemmin mainittujen lisäksi mukaan tuli vielä Sister Caroline, joka oli töissä Nyabondossa. Näimme useita virtahepoja ja lukuisia erilaisia lintuja. Järvi on erttäin saastunut ainakin Kisumun läheltä. Jo tullessani Keniaan lentokone kaarsi Viktorian-järven yli ja se näytti aivan vihreältä kuten sinilevälautat Suomenlahdella, mutta laajempina ja tiheämpinä. Nyt ajellessamme pitkin mangrove metsien ja papyruksen täyttämiä rantoja, ei niin pahalta näyttänyt. Ehkä tuuli oli hajoittanut levälauttoja.Ihmisten välinpitämätyömyys, esim autojen pesu suoraan järvessä, maanviljelys ja likavesien lasku suoraan järveen pilaavat järven vettä. Lisäksi ymmärsin oppaan puheesta, että joku oli tuonut järvelle viljeltäväksi vesihyasintin ja se on villiintynyt kasvamaan niin, että ajoittain iso osa lahdesta on vihreä kuin teeviljelmä. Kalastajatkin pienillä purjeveneillään joutuvat menemään jopa 30 kilometrin päähän kalaan. Veneretken jälkeen menimme syömään paikalliseen ravntolaan tilapia-kalaa, paitsi tytöt, jotka halusivat kanaa ja ranskalaisia. Paluumatka sujui mukavasti täysin vatsoin.
(Mzungu = valkoihoinen)
Lauantaina lähdimme porukalla Kisumun lentokentälle Mirjaa vastaan. Mennessä kävimme ostoskeskuksessa ostamassa kummityttöjen perheisiin ruokatarvikkeita. mm 8 kg maissijauhoja ugalia eli eräänlaista maissipuuroa varten. 2 kg sokeria ja ruokarasvaa, perhekoon leipä ja iso pakkaus teetä. Sunnuntaiaamuna lähdimmekin isommalla porukalla Sandran poikakaveria vastaan. 4 kummityttöä uusissa vaatteissaan tuli mukaan, sillä eivät olleet käyneet kaupungissa eikä lentokentällä. Innostusta heillä lisäsi, kun oli ollut puhetta, että poikkeaisimme isossa marketissa. Näyttivät aika pettynyttä naamaa, kun eivät saaneet tällä kertaa muuta kuin jäätelöt ja nekin pienet (tai ihan normaalin kokoiset purkit) mutta kun yksi tytöist, joka on vähän kuin pomo muille keksi, että altaan toisella reunalla oli isoja litran pakkauksia hintaan n 5€ pakkaus. Onneksi Nicolas tuli väliin ja sanoi, että valitsette täältä. Odottivat ehkä saavansa kyniä, penaalin ym koulutarvikkeita. Näitä oli kuitenkin tulossa Mirjan ja Jochenin mukana Suomesta ja Saksasta. Pettymystä tietysti lisäsi (myös Jochenin) kun kumpikaan hänen laukuistaan ei tullut Kisumuun asti ja lahjat jäi saamatta. Lisäksi Sandra yritti nostaa rahaa automaatista, mutta masiina nielaisi hänen korttinsa, eikä pyhänä ollut paikalla ketään, kuka olisi voinut avata automaatin. Paluumatkalla kiertelimme Kibuji-markkinoilla, missä oli kaupan lähes mitä vaan. Ostimme vain muutaman ison mangon ja vesimelonin.
Tiistaina joukkomme vain kasvoi, kun meidän PITI lähteä kello 8, mutta lähdimme vähän yhdeksän jälkeen. Tämä "African Time" vaan jaksaa vieläkin vähän kiusata. Jos sovitaan joku lähtöaika saa olla varma, ettei se toteudu sovittuun aikaan! Meitä oli auton kyydissä kaikkiaan 11 henkeä, me 4, 4 kummityttöä, Sister Seraphine, Nicolas ja kuski Martin, kun lähdimme kohti Kisumua ja Viktorian-järveä. Veneessä oli onneksi katos, että saatoimme olla varjossa. Kyytiin olisi varmaan mahtunut 25 henkeä, mutta aiemmin mainittujen lisäksi mukaan tuli vielä Sister Caroline, joka oli töissä Nyabondossa. Näimme useita virtahepoja ja lukuisia erilaisia lintuja. Järvi on erttäin saastunut ainakin Kisumun läheltä. Jo tullessani Keniaan lentokone kaarsi Viktorian-järven yli ja se näytti aivan vihreältä kuten sinilevälautat Suomenlahdella, mutta laajempina ja tiheämpinä. Nyt ajellessamme pitkin mangrove metsien ja papyruksen täyttämiä rantoja, ei niin pahalta näyttänyt. Ehkä tuuli oli hajoittanut levälauttoja.Ihmisten välinpitämätyömyys, esim autojen pesu suoraan järvessä, maanviljelys ja likavesien lasku suoraan järveen pilaavat järven vettä. Lisäksi ymmärsin oppaan puheesta, että joku oli tuonut järvelle viljeltäväksi vesihyasintin ja se on villiintynyt kasvamaan niin, että ajoittain iso osa lahdesta on vihreä kuin teeviljelmä. Kalastajatkin pienillä purjeveneillään joutuvat menemään jopa 30 kilometrin päähän kalaan. Veneretken jälkeen menimme syömään paikalliseen ravntolaan tilapia-kalaa, paitsi tytöt, jotka halusivat kanaa ja ranskalaisia. Paluumatka sujui mukavasti täysin vatsoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
