VIERAILU KAKAMEGA NOTIONAL FOREST-KANSALLISPUISTOSSA

Kysyimme Father Fransisilta luvan, että saatoimme lähteä jo torstsina iltapäivällä liikkeelle sairaalan autolla. Systeemi on sellainen, että kun käyttää autoa yksityismatkoihin, maksetaan polttoainekulut ja 2000 KSH eli n20 € sairaalalle. Matkaa yhteen suuntaan kertyi 220 km. Tie oli suhteelisessa kunnossa olevaa asfalttia.Martin oli kuskina ja kollega Nicolas hoiteli yöpymis ym varauksia toisin sanoen ei hoitanut vaan totesi, että hänen kaverinsa sanoi tilaa löytyvän. Mutta kun olimme perillä Kakamegan kaupungissa ja menimme hotelliin niin ei siellä ollutkaan tilaa. Sieltä meidät ohjattiin huomattavasti vaatimattomampaan guesthouseen. Sielläkään ei ollut enää kuin kahdenhengen huoneita, mutta kun hinta oli vain 2000 KSH huoneelta, otimme huoneet. Ainoa vaan, ettei kukaan meistä saanut kunnolla nukutuksi, kun ikkunan alla oli bensa-asema ja myös jonkinlainen bussiasema. Ilta meni kuitenkin suurelta osin Nicolaksen tuttujen tapaamisessa. Ensin menimme heidän kotiinsa, missä vaimo voiteli parin kuukauden ikäistä vauvaa jonkun ystävänsä kanssa. Tuskin lie rouva kovin ilahtunut ollut yllätysvieraista. Istumme varmaan toista tuntia. Rouvakin oli paikallinen kollega. Hänen miehensa, myös Nicolaksen kaveri, on lääkäri ja oli parhaillaan jossain palaverissa. Lähdimme häntä etsimään ja meidän piti tavata hänet jossain diskossa. Odottelimme lähes tunnin hirvittävässä metelissä. Lopulta mittamme tuli täyteen ja sanoin, että me lähdemme nyt hotellille joko hänen (Nicolas) kanssaan tai ilman häntä. Pääsimme siis lopulta meluisaan guesthouseen. Sanoin kuskille, että seuraavana aamuna lähdemme liikkeele 5.30 niinkuin sovittu joko Nicolaksen kanssa tai ilman. Pääsimme ihan ajoissa matkaan kohti kansallispuistoa, koska halusimme olla siellä ennen auringonnousua. Kiipesimme paljon puunlatvojen yläpuolelle näköalapaikalle. Sieltä saimme ihailla kun aurinko alkoi valaista sumun täyttämää laaksoa. Ainostaan korkeimmat puuryhmät pistivät sumuverhon yläpuolelle. Auringon nousun myötä myös linnut ja puistolle tyypilliset Colobus-apinat heräsivät lähes pelottavaan karjuntaan. Kakamega National Forest on ainoita säilyneitä sademetsiä Keniassa. Apinoiden lisäksi n 480 lintulajia ja lähes 300 perhoslajia, kymmenkunta käärmelajia ym. Ei juuri isoja nisäkkäita eikä isoja petoeläimiä. Valtavia puita lukuisia eri lajeja ja kokonaisuudessaan luonnon monimuotoisuus on puiston valtti. Teimme lopuksi reilun tunnin mittaisen kävelyn oppaamme kanssa. Hän oli hyvin perillä kasveista ja varsinkin linnuista. Niitä ei tosin kovin runsaasti nähty, koska ne olivat hyvin lehvistön peitossa. Colobus -apinoita onnistuimme näkemään useita. Kävelymme loppuvaiheessa saimme "vangin"! Opas kuuli puhetta risteävältä polulta ja näki puolenkymmentä lasta menossa suvemmälle metsään tarkoituksena kerätä polttopuita, mikä on ankarasti kiellettyä. Pojanvintiöt pääsivät karkuun, ainoastaan yksi tyttö jäi kiinni. Kun tulimme tielle hän ei tiennyt missä hänen kotinsa on ja saatoimme hänet autolla puiston portille.
Paluumatka takaisin Nyabondoon tuntui todella pitkältä huonosti nukutun yön jälkeen. Menomatkalla pysädyimme päiväntasaajalle pakollisia kuvia varten. Kyltin oli pystyttänyt joku paikallinen Lions klubi. Tietenkin piti ottaa kuva, missä toinen jalka oli pohjoisella, toinen eteläisellä pallonpuoliskolla. "Kotiinkin" sevittiin, eikä unta tarvinnut illalla odotella!