14.2.2010 ystävänpäivä

Aamulla kelloni oli soimassa 6.30, mutta heräsin jo sitä ennen. Menin n 100 metrin päässä olevaan Lutherilaiseen kirkkoon. Seremoniat alkoivat seitsemältä ja väkeä alkoi kerääntyä pölyistä tietä lähialueilta. Marangun alue on kristillisenemmistöistä, lutherilaisten lisäksi myös katolisia ja täällä muslimit vähemmistönä. Koko Tansanniassa tällä hetkellä kristittyjä ja muslimeja n 30 %. Kirkossa miehet istuivat vasemmalla ja naiset oikealla puolella kirkkoa. Kirkko tuli lähes täyteen arviolta 350 henkeä, naisia enemmän kuin miehiä. Mukana myös lapsia ja nuoria. Kirkkoon tultaessa heti oven pielessä oli telineitä, joissa oli kapeita kirjekuoria ja jokainen otti nimellään varustetun omansa. Valitettavasti en osannut swahilia, mutta kirkonmenoja oli mielenkiintoista seurata. Kirkokuoro esiintyi usampaan kertaan ja moniäänisesti. Seurakunta seisoi pidempään kuin meidän kirkossamme joskin kaikkinensa kirkonmenot kestivät melkein kaksi tuntia. Saarnakin kesti melkein puoli tuntia. Kun oli aika kerätä kolehti veisattiin pitkä virsi kuten meilläkin, mutta kerääjien sijasta miehet ja naiset lähtivät kulkemaan rivi kerrallaan keskikäytävällä kirkon etuosassa telineillä olevia tarjottimia kohti. Tarjottimia oli puolenkymmentä jaoteltuina asuinpaikan mukaan ja kirjekuoriin jokainen laittoi haluamansa summann rahaa, Rahat merkittiin ylös ja laskettiin vuoden lopussa yhteen? Viimeien virren aikana kolme pappia etunenässä lähtivät ulos, naiset etuovesta ja miehet sivuovesta koko ajan veisaten. Ulkona oli vielä jotain luentaa, vaikutti siltä kuin joitakin kirkon tukijoita olisi muistettu. Lopuksi keskellä pihaa oli useapi muovikassi, joissa oli mm hedelmiä, maissintähkiä ja jotain ilmeisesti jauhoja kilon verran. Nämä oli ihmisiltä, joilla ei ollut antaa kolehtiin rahaa. Joku seurakuntalainen tuli pitämään ”huutokauppaa” ja tavarat myötiin ja rahat menivät kolehtiin.

Tämän jälkeen lähdin ”kirkkokahveille”, sillä en ollut vielä syönyt aamiaista.. Myöhemmin tapasin saman oppaan, joka oli ollut kanssani Kilimanjaroa vaeltamassa ja hän puhui tuttavansa autokuskiksi ja lähdimme käymään lähellä Kenian rajaa olevalla Chalan kraaterijärvellä. Järvi olikin kaunis ja erikoinen. Siinä ei ollut tulo- eikä laskujokea. Vesi oli turkoosin kirkasta ja sen vesi tuli maanalaisia jokia pitkin Kilimanjarolta. Alue oli melkoisesti Marangua alempana ja varjossakin varmaan reilun 30 astetta.