Marangussa

Keskiviikko 3.2.2010

Aamulla ennen kuutta yriyksenä mennä läheellä olevan luterilaisen kirkoan luota kuvaamaan auringonnousua, mutta oli pakana pahasti iiison pilvenlonkareen takana. Aamupalan jälkeen parin kilometrin kävely sairaalalle ja nyt netti toimi sen verran, että vähän kirjoituksia meni läpi, mutta kuviin se jo tukehtui. Sairaalasta sen verran, että ainoastaan ylilääkäri rouva on korkeakoulun käynyt lääkäri. Muitakin kyllä kutsutaan doctoreiksi, mutta he ovat ns medical offisers ja käyneet kolmen vuoden koulutuksen. Ihmiset kaikenkaikkiaan ystävällisiä ja tiellä vastaan tullessa tervehtivät iloisesti – jambo! Jossa j lausutaan d:n ja z:n väliltä, ja siihen vastataan jambo.


Torstai 4.2.2010

tänään olikin vähän erilainen työpäivä. Edellisenä päivänä olin kuullut sellaisesta ”village projectista” eli kyläprojektista ja ilmoitin innokkuuteni. Sovittiin lähtö kello kadeksan, mutta arvelin sen taapahtuvan lähempänä yhtätoista. Mutta taas aamuisen jumalanpalveluksen jälkeen mukaan lähtevä sairaanhoitaja jo odotteli. Haettiin instrumentit js muut tykötarpeet hamashoitolasta ja lähdettiin toisen mukaan tulevan hoitajan kanssa kylän keskustaan reilun kilometrin päähän. Kävi ilmi, että lähdemme dala-dalalla eli tarnsitpakettiauton kokoisella ”bussilla” ensin Moshiin n. 40 kilometrin päässä olevaan kaupunkiin ja sieltä eselleen johonkin. Kylä sijaitsi vuoristossa, jonne tie kiemurteli välillä serpentiininä. Perillä oli isohko koulu, jonne laitettiin vastaanottopisteet. Kyseessä oli ikäänkuin neuvola-kouluterveydenhoita-vastaanotto. Kaikkiaan meitä oli työskentelemässä 9 henkilöä. Ulostenäytteiden tutkimista, paino, pituus, hemoglobiini ja ilmeisesti näköseulonta. Seuraavassa paikassa kuunneltiin keuhkot, katsottiin korvat ja tunnusteltiin lapset muutenkin esim. Oliko suurentuneita imusolmukkeita ja itse tarkastin titenkin suun. Yllättävän hyvässä kunnossa lapsilla (niiden puhtauteen nähden) oli hampaat. Olisiko kymmenkunnalla lapsista ollut pysyvissä hampaissa reikiä. Varmaaan alueen syrjäisyys ja köyhyys vaikutti asiaan. Tulipahan tehtyä ennätys kun saman paivän aikana tuli katsottua n. 300 suuta 3-vuotiaista lastentarhalaisista 13-vuotisiin koululaisiin. Lopuksi tutkittiin myöstalossa töissä olevat (mikä tietenkin oli järkevä teko etäisyydet jaa kulkuyhteydet huomioiden). Sairaalan auto kyyditsi takaisin Marangun sairaalalle ettei tarvinnut enää dala-dalaan survoutua! Amulla mennessä laskin, että meitä oli kyydissä parhaillaan 25 henkeä! Eihän tuo maksukaan kyllä kovin suuri ollut, 40 km matkasta veloitus oli 1000 shillinkiä kun 1 €= 1820 shillinkiä. Kotona olin puolen seitesemän tienoilla.


Lauantai 6.2.2010

Launataina oli sairaalan entisen johtajalääkärin ja kaikkien rakastaman Joachim Teshan siunaustilaisuus sairaalan kirkossa. Sinne saapui lähes koko sairaalan henkilökunta ja tietysti omaisia mm sureva leski. Dr Tesha oli kuollessaan n 75-vuotias. Mama Stellan talolta, missä asun on sairaalalle matkaa n 2 km. Kävelin ”kotiin”, vaihdoin vaatteet, vettä mukaan ja lähdin helteessä kävelemään ns Marangu Gatelle, mistä yksi Kilimajaroin kiipeämisreitti alkaa. Marangun kylä on n 1600 meetriä merenpinnasta ja Marangu Gate 1870. Vettä oli riittävästi mukana ja tienvarret täynnä ”kauppoja”, mistä sai lisäjuotavaa. Matkalla oli monta opas-tarjokasta. Vasta ylhäällä portilla ”soorruin” ja mukaani liittyi heikosti englantia osaava ”opas”. Suositus kirjojen mukaan näille oppaille olisi n 5000 Ts. Kävimme reilun kilometrin päässä olevillä putouksilla ja palattuamme oppaan pyyntö oli 25$! Mikä täkäläisittäin on puolen kuukauden palkka, maksoin 5000 Ts, mikä sekin oli yläkanttiin tunnin hommasta. Tuohonkin summaan opas tuntui kuitenkin olevan kovin tyytyväinen. Asian opetus oli, ettei mihinkään pitäisi ryhtyä sopimatta etukäteen. Ystvällisiä ”jambon” huutajia riitti helpolle paluumatkallekin. Sairaalan viereisellä kentällä oli taas jalkapallo-ottelu ja ”ruohonleikkaajat”, lehmät oli siirretty pois pelin ajaksi.En tiedä, mitä liukumiinoille oli tehty!