DAY CARE-projekti

Viikko taas ”pulkassa”, taitaa olla vähän ontuva vertaus näissä helteissä! Mutta kuitenkin tämä Tansaniassa työskentely on puolivälissä. Outi ja Ville pakkasivvat tavaransa ja lähtivät aamulla Marangusta. He minivät muutamiksi päiviksi Sansibarin saarelle, mikä on suurin ja tunnetuin Tansanialle kuuluvista Intian valtameressä olevista saarista. Muut ovat Bemba eli Tanga ja Mafia, liekö jotain yhteyksiä Italiaan?

Tämäkin päivä oli mielenkiintoinen. Olin mukanns Day-Care-projektissa. Meitä oli sairaalan maastoauto ahdettu täyteen, kun matkasimme ehkä 10 km Marangusta loppuvaiheessa niin huonoa tietä, ettei sitä olisi muunlaisella autolla päässyt ajamaankaan. Tapahtumapaikka oli kylän kirkko. Saatta olla, että minusta tulee vielä peräti hurskas mies ennenkuin karistan Tansanian tomut jaloistani (nyt kyllä vertaus osuu kohdakkeen, sillä tiet ovat NIIN pölyiset), sillä sairaalan joka aamuisen n. 25 minuutin hartaustilaisuuden lisäksi myös tämänpäiväinen työpäivä aloitettiin hartaushetkellä eli kaksi hartaustilaisuutta samana aamuna. Ei suinkaan minulla mitään näitä hetkiä vastaan ole, mutta kun en tyhmyyttäni ymmärrä sanomaa (kun on swahilia)!

Tämä projekti on tarkoitettu sellaisille kylän asukkaille, joilla ei kertakaikkiaan ole rahaa eikä mahdollisuuutta tulla sairaalaan. Nämä ihmiset tutkittiin, verenpaine mitattiin, lääkäri kuunteli keuhkot, tarkasti silmät ja korvat sekä heiltä tiedusteltiin muutenkin terveydentilastaan. Ennenkuin varsinaiseen työhön ryhdyttiin piti projektia vetänyt rouva pitkän puheenvuoron, jota minulle tulkkasi vieressä istunut nainen. Varsinkin hän piti AIDSin vastaisen ”saarnan”. Sillä täkäläisillä ihmisillä on käsitys, että kun saavat lääkettä AIDSiin, niin kaikki on OK ja he voivat taas olla ja elää kuten ennenkin! Yhden henkilön tehtävänä oli tehdä tuo testaus. Yksi tapaus löyti. 6-vuotis poika! Mikä tarkoittaa, että myös hänen isänsä ja äitinsä ovat taudinkantajia. Arviot HIV-positiivisista Tansaniassa vaihtelevat, mutta synkimmät arviot on 30%! Sitten kaikki, jotka todettiin sairaiksi, kenellä verenpainetta tai silmätulehdus yms, saivat kahden viikon lääkkeet ilmaiseksi. Sen jälkeen heidän pitäisi itse rahalla hankkia lääkkeitä. Epäilyttää kyllä ettei kovinkaan moni kahden viikon jälkeen jatka enää lääkitystään.

Minulla ei ollut tekemistä tämän projektin kanssa varsimaisesti, vaan minun piti jatkaa autolla alati huononevaa tietä tapaamaaan vähän alle 80-vuotiasta rouvaa, jolla oli neliraajavalvaus ja jäykistyneet koukkuun rinnan päälle.ja pakotusta hampaissaan. Talo oli perinteinen vanha, puurunkoinen ja ikäänkuin paksusti rapattu savella ja maala. Savi oli tosin paikoin rapissut pois, mutta eihän onneksi talven pakkanen päässyt sisään ryömimään. Talossa oli kaksi huonetta ja maalattia. Etummainen huone näytti tomivan jonkinlaisena varastotilana ja toisessa varsinaisesti asuttiin. Ruoka valmistettiin keskellä huonetta olevan avotulen päällä, kattiloita kannatteli kolme kivenmurrikkaa. Vanha rouva vaikutti kuitenkin henkisesti todella vireältä ja positiiviselta, suorastaan aurinkoiselta. Minulla oli välineet puuduttamista ja hampaiden poistoa varrten. Poistin kolme häntä eniten kiusannutta hammasta. Meitä oli talolle saattamassa ja tietä näyttämässä läheisellä koululla työskentelevä nainen. Hän kysyi projektin vetäjältä, josko minulle sopisi, että kävisimme hänen kotonaan katsomassa hänen 17-vuotiasta vammaista tytärtään. Hänellä oli hampaissaan ongelmaa. Poikkesimme siis heillekin, koska olin ottanut pari puudutusruiskua ja pihtiä mukaani. Poistettavat hampaat olivat kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, etten niitä pelkillä pihdeillä saanut poisteuksi, Eikun ajoimme saman surkean tien takaisin sairaalalle, lisää instrumentteja mukaan ja palasimme tytön luo. Nyt hampaat suostuivat ”houkutteluuni” ja olin kirkolla poiketessamme ottanut mukaani tytölle antibioottikuurin sekä särkyläääkettä varmuuden vuoksi. Palattuamme kirkolle siellä alkoi muilla olla työt loppusuoralla. Eräs vanha mies tuli luoksene ja viittilöi minua mukaansa. Menimme yhden ryhmäämme kuuluvan miehen luo, joka selitti miehellä olevan vaivaa hampaissaan, josko voisin katsoa. Hänellä oli pari pahasti ientulehduksen löystyttämää alahammasta, jotka puudutin ja sain poistettua pelkillä sormilla. Olivat muuten ensimmäiset koskaan kirkossa poistamani hampaat! Siinä se päivä taas vierähti vikkeläsi ja takaisin Marangussa olimme neljän jälkeen.

Tämä tarinan kertominen on helpompaa kun on kertovinaan jolle kulle ja nyt jostain syystä tuli mieleeni Martikkalan Aila!