Lauantaina 13.2.2010 lisättyjä juttuja

Torstai 11.2.2010

Viikonloppu taas lhestymässä ja tarkoituksena kiivetä Kilimanjarolle. Ei toki kuitenkaan ylös asti, vaan yhden päivän matka Normaalisti huipulle asti nousu tehdään viitenä päivänä siten että ehtii sopeutua korkeaan ilmanalaan vuoristotaudin välttämiseksi. Täälä töissä ollut Dr Outi ja poikakaverinsa Ville aikovat nousta ylös asti. Ihan halpaa huvia huipulla käynti ei ole. Heille se esim maksaa kaikkine tippeineen maksaa n 1000 €. Minun päivän retkeni maksaa n 130 €. Kilimanjaron luonnonpuisto veloittaa turisteilta 60 US dollaria vuorokaudelta. Heille tulee mukaan 2 opasta, kokki ja kolme kantajaa! Mina tosin en tarvitse kuin yhden oppaan. Nousuhan sujuisi yhdessä Outin ja Villen kanssa, paluumatkaa varten tarvisee olla opas. Yksin liikkuminen kansallispuiston alueella ei ole sallittua. Kilimajaron korkein kohta, Kibo huippu on 5895 m korkea ja viimeseen nousuun on lähtö keskiyöllä siten että huipulla ollaan aamulla n klo 6 eli auringon nousun aikoihin (mutta tuohan ei siis koske minua!). Omaan aikatauluuni ei sovi tuo koko nousu. Täällä alueella on useita nousuja järjestäviä matkatoimistoja Tämä mitä Outi ja Ville ja samalla minäkin käytämme yhden hotellin palveluja ja heillä siis myös matkatoimisto. Heidän täytyi mennä näyttämään kaikki matkalle tarvittavat tavarat, sillä jotain tärkeää puuttuessa saattaisi nousu keskeytyä. Mm kylmää vastaan täytyy varautua, sillä vaikka täällä Marangun kylässä lämpötila yölläkin on yli 20 astetta, saattaa viimeisen nousun aikana lämpötila olla -20 astetta.


Perjantai 12.2.2010

Meidät tultiin hakemaan kahdeksalta aamulla ja menimme hotellin / toimiston pihaan, missä Villen ja Outin tavarat pakattiin uusiin säkkeiin ja punnittiin, lisäksi kaikki ruokatavarat ja ruoanlaittovälineet jaettiin kolmen kantajan kanssa. Kullekin kantajalle knnettavaa 25 – 30 kg! Autoilla siirrrytiin kansallispuiston portille , missä ”paperisota” käytiin, maksettiin päivämaksut ym kirjauduttiin sisään puistoon ja mentiin portista sisään jota vartioi kaksi rynnäkkökiväärein aseistautunutta ! vartijaa. Hyväinpintainen polku lähti kiemurtelemaan sademetsän keskellä. Lintujen laulu kuului jokapuolelta ja myös pari eri erilaista apinalajjia näyttäytyi ylhäällä lehvistössä. Toinen oli ”sininaamainen” apina ja toinen musta-valonaamainen laji, jonka häntä oli tosi upea, valkoinen, iso ja pörröinen.Polulla oli ajoittain jopa ruuhkaa. Vuorelle kiipeäjiä oli menossa ja tulossa kantajineen ja muine austajineen. Lisäksi oli menossa kantajia, joilla päänsä päällä säkeissä oli reilun 20 kg kiviä! Nousua ensimmäiselle yöpymisasemalle Mandaraan on 850 metriä, joskaan heidän ei tarvinnut kiviä kantaa ihan alhaalta asti. Mandaraan rakennetaan uutta yöpymismökkiä ja he kantoivat rakennuskiviä.Mandarasta nousin oppaani kanssa vielä kilometrin verran katsomassa pientä vanhaa tulivuoren kraateria. Maisema oli muuttunut pikkuhiljaa siten että kraaterin luona oli jo ”kotoisan” oloista. Siellä kasvoi meidän kanervamme näköinen kasvi, mutta varreltaan 1-2 metriä. Myös lämpötila oli viilentynyt niin, että kun söimme retkilounaan kraaterin reunalla, täytyi päälle vetää jotain lämmintä. Paluumatka sujui lähes puolta nopeammin ja alhaalla pukkasi taas hikeä pintaan. Kaikkiaan nousua kraaterilla käynnin kanssa kertyi lähes 900 metriä ja matkaa parikymmentä kilometriä. Outin ja Villen hyvästelin polulla kraaterille toivotellen sitkeyttä ja hyviä säitä matkalla huipulle!