Kyläprojekti

Alkuviikko tavanomaista aherrusta ”hammasklinikalla”, mutta keskiviikko oli mukava poikkeus rutiinista, sillä lähdimme taas kyläprojektiin tällä kertaa Marangun lähellä Lyakrimun kylään. Tämä projekti on yhdistetty neuvola ja kouluterveydenhoitotempaus. Se on sairaalan puolelta pelkkää hyväntekeväisyyttä, mutta asianomaisille todella tärkeää. Täällä ei ole mitään vastaavaa neuvola-organisaatiota kuten Suomessa. Tämä tarkastus saattaa olla seuraava kontakti sitten syntymän terveydenhuoltohenkilökuntaan. Meitä oli liikkeellä 6 naispuoleista ja kolme miestä. Lääkäri (medical officer), ”ylihammaslääkäri” Mamuya ja minä.Koulu oli pienempi kuin edellisellä kerralla, mutta laastentarhan kanssa noin 150 ynnä opettajat ja muu henkilökunta. Lapsipoloista paistoi myös kotien köyhyys, repaleiset kouluvaatteet, risat tai vähintään 5 numeroa liian suuret kengät. Hampaiston kunto taas kokolailla hyvä, ainoastaan muutamia reikiä pysyvissä hampaissa. Mutta mutta, ilmeisesti ei kodeissa ollut ainuttakaan hammasharjaa, mikä tietenkin pieni puute, jos ei ruuastakaan ole oikein tietoa! Onneksi ei myöskään ole ollut varaa makeisiin eikä limppareihin. Lapsista sai helposti kavereita, otin kuvia sieltä sun täältä niin aina oli kymmeniä vilkuttamassa ja siirtymässä taas kameran eteen kun sen suuntasin toisaalle. Ja hihkuivat innoissaan, kun näkivät itsensa kameran näytöltä. Muutamia fluoroosihampaita, ruskeita ja osin epämuotoisia juomaveden liian fluorin takia, näkyi. Läääri ja hoitajat löysivät muutakin. Aika monilla oli suolistossaan loisia, jollakin märkivä korva ja jollakin tytöllä jonkinasteinen sydänvika. Nuo ongelmat vaativat tietenkin jatkotutkimuksia, joskaan ne tutkimukset eivät Marangun sairaalassakaan kovin paljon voi tarjota.

Kuten olen maininnut, on jopa päivisin sähkökatkoja. Eilis iltana katkesi sähköt noin kahdeksalta ja tulivat takaisi tänä iltana kuuden tinnoilla sammuakseen taas seitsemältä. Mutta onneksi on lamppuja ja läppärissäkin oli vielä virtaa, joten kyllä tämä tästä. Sadekin on alkanut, muutamana yönä on sadellut ja tänään myös iltapäivällä. Sadekausi on varsinaisesti huhtikuussa ja tähän aikaan vain tälläisia runsaahkoja kuuroja.

Outi ja Villekin palasivat vuorenvalloitukseltaan, väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Oli ollut aika rankka kokemus kaikenkaikkiaan. Viimeiselle nousulle lähdetään puolilta öin, että ehditään auringonnousuun ylös ja sitten takaisin ripeästi jos voristotauti alkaa vaivata. Heillä ei muita ongelmia juuri ollut kuin hapen vähäisyys pani huohottamaan ja alas tullessa saivat rakkoja jalkoihinsa.