20.3.2010

Kuski saapui suorastaan etuajassa ja pääsimme lähtemään hyvissä ajoin kohti lentokenttää, jonne saavuimme puolen viiden tienoilla. Ovet olivat vielä kiinni ja ulkona iso joukko ihmisiä odottamassa. Vasta lähempänä viittä pääsimme sisään ja tarkastuksiin. Matkalaukut pengottiin, koska läpivalaisulaite oli opikunnossa. Samoin paikkojen varaaminen kesti ja kesti. Ihmiset alkoivat hermmostua, etteivät ehdi koko koneeseen. Loppuvaiheessa tahti kuitenkin parani ja kaikki pääsivät lähtemään. Lento Nairobiin kesti vain alle tunnin ja matkalla mielestäni näimme vielä Ngorongoron kraaterin. Naiobi oli pilvinen ja sateinen. Olimme perillä vähän ennen seitsemää, joten meillä piti olla aikaa yllinkyllin koska jatkolennon Johannesburgiin piti lähteä kello 9.10. Kiertelimme joitai kauppoja ja menimme sitten transfer tiskille jonottamaan koneeseen nousukortteja. Jono oli varmaan 20 m pitkä ja eteni hitaasti niin Mirja meni varmistamaan Tvruudulta lentomme lähtöportin. Hämmästyksen kauhistus, kun sellaista lentoa ei ollut olemassakaan. Kello oli jotain 7.40 ja aamupäivän ainoa lento lähtisi klo 8.00. Emme jääneet enää odottamaan, vaanlhdimme liki juoksujalkaa kohti taululle merkittyä lähtöporttia. Onneksi oli korvat auki ja kuulin kuulutuksesta, että portti oli vaihtunut. Vähää vaille kahdeksan olimme portilla ja saimme koneeseen nousukortit sieltä saimme vielä varmistuksen, että matkatavarammekin tulisivat koneeseen. Lentoaika oli reilun viisi tuntia, eikä siinä vaiheessa meitä ollut kukaan vastassa. Kännykästäkin oli sopivasti loppunut virta, että ensin piti etsiä virtaa päästkseni soittamaaan. Muut, eli 4 amerikkalaista, 3 suomalaista ja yksi venäläinen olivat olleet jo sitä mieltä ettemme tulisi ennenkuin iltanyöhällä seuraavalla koneella. Dorothy (porukan pomo) tuli kuitenkin matkatoimiston auton kera kentälle ja voipas sitä jälleennäkemisen riemua. Pian tavattuamme muut lähdimme 14 hengen pikkubusilla, missä oli katettu peräkärri matkatavaroille, kohti Swasimaata. Matkaa oli yli 360 km. Ja vasta seitsemän jälkeen olimme perillä kaikkine aikaa vievine rajamuodollisuuksineen.