Perjantaina saimme viimein varmistettua yön yli retkemme maasaikylään. Lauantai aamuna olimme matkatoimistossa jo puoli kymmeneltä. Maksoimme matkamme ja lähdimme maastoautolla ensin Arushan suuntaan ja sitten pohjoiseen kohti maasaiden maita. Maasait ovat ainoa tansanian heimoista, joka on vielä säilyttänyt vanhat heimoperinteet. Mm miehellä voi olle useampia vaimoja riippuen siitä, minkä verran hänellä on lehmiä. Nimittäin yski vaimo maksaa noin 40 lehmää. Vitsailimmekin Sandralle ja Theresalle, että etsimme heille kylästä miehet, mikäli pääsemme hinnasta sopimukseen. Matkaa kylään kertyi 85 kilometriä ja loppumatka oli taas vain maastoauto kelpoista. Lintuja näkyi matkalla runsaasti, mutta ei mitään isompia villejä eläimiä. Perillä meidät otettiin vastaan tanssien ja laulaen. Olimme siis varanneet n. vuorokauden mittaisen retken ja hiukan arvelutti, että kuinkahan täällä aika kuluu niin kauan. Ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. Vain meitä varten oli kylässä parhaillaan parisenkymmentä henkeä. Kiersimme ensin pienen museon, nautimme teet vähän yli 80-vuotiaan ”bibin” majassa. Majoituimme perinteisiin maasailaisiin majoihin, jotka oli tehty puuriukuja tukirunkona käyttäen saven, veden ja lehmänlannan sekoituksesta. Mitään epämääräistä hajua ei majoissa ollut, vaan ne olivat yllättävän raikkaan olosia. Katot oli tehty heinistä puutukien varaan ja seinien ja katon välissä oli rako, josta ilmavirta pääsi sisään ja jos sisällä pidettiin avotulta, kuten isoäidin majassa, niin savu pääsi uos. Sänkyinä oli riuuista tehdyt lavitsat, joiden päällä oli lehmännhkoja. Meille kuitenkin annettiin retkipatjat, ohuet filtit lakanoiksi ja makuupussit. Lisäksi sängyn yläpuolelle ripustettiin moskiittoverkot. Maasait esittivät meille perinteisiä tanssejaan ja laulujaan jo päivällä ja illalla kun kylään tuli pari uutta vierasta uusintaesityksen. Sen verran oli ”nyky mukavuuksia”, että oli sisävessat ja suihkut, joista tulla lirisi vettä.

Iltaruoaksi meille grillattiin lihavartaita, joissa oli myös sipulia, porkkanaa ja vihreää paprikaa. Jälkiruoaksi ”perinteisiä” maasailaisia flambeerattuja banaaneja, mitkä myös olivat myös erittäin hyviä! Illan päätteeksi istuimme maasaimiesten kanssa nuotion ympärillä, miljoonien kirkkaasti loistavien tähtien alla rupatellen ja tarinoita kertoen. Täällä ei nimittäin ollut valosaastetta. Minun vieressäni mm istui 25-vuotias mies, jolla oli jo 70 lehmää ja n. 300 vuohta. Hänen isällään oli 4 vaimoa ja 30 lasta!Maasait asuvat osin Tansanian osin Kenian puolella ja voivat kulkea rajan yli vapaasti ilman passia ja viisumia. Maasaden keskuudessa kaikki pojat ympärileikataan ja oppaamme (joka oli chagga-heimoon kuuluva) myöskin tytöt ympärileikataan, vaikka se nykyään on jo laitonta!Kuun nousemista emme enää jaksaneet odottaa, vaan painuimme yöpuulle kukin majaansa, joita kaikkiaan kylässä oli kymmenkunta. Aamupalan jälkeen lähdimme paluumatkalle Moshiin.