Keskiviikkkona 17.3. nousimme aamulla kuudelta ehtiäksemme katsomaan auringonnousua. Kalliotamaanit eivät vielä olleet heränneet, vaan saimme kahdestaan ihastella maisemia näköalatasanteelta. Nyt ymmärsimme miksi oli kiellettyä kulkea ulkopuolella, sillä seurasimme virtahevon taaperrusta suunnilleen niillä main missä olimme kääntyneet illalla takaisin. Myös muita villieläimiä näkyi. Pari kirahvia, dikdik, paviaaneja, mustanaama-apinoita, ja hotellilla joka puolella kalliotamaaneja.Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään pitkin ajouria ja sinne tänne ja varsinainen ”lihanpaljous” nähtiin Hippolammella, missä kylpi liki sata virtahepoa korahdellen, sukellellen ja välillä keskenään kisaillen. Lammen toisessa reunassa oli puoliksi vedenpeitossa kuollut virtahepo ja lähellä ”kypsymistä” odottelemassa iso krokotiili. Iltapäivän paras sattuma oli, kun näimme leijonapariskunnan akasian alla varjossa nautimassa elämästään ja noin parinkymmenen minuutin välein suunnittelevan uusia leijonia. Opas kertoi, että tätä tahtia meno jatkuu noin seitsemän päivää niin ettei syömiseenkään jää aikaa. Muista havainnoista mm kuningastrappi, joka on Afrikan painavin lentotaitoinen lintu. Painaen jopa 20 kiloa. Mielenkiintoinen oli myös Sihteerilintu niskassa olevine kynää misuttavine sulkineen. Toinen milenkiintoinen tuttavuus oli Etelän kruunukurki, jota opas kehui Tansanian kauneimmaksi linnuksi, vaikka se onkin Ugandan kansallislintu.