Maanantaina 15.3. kuskimme Joseph tuli tasan 8.30 kuten sovittu hakemaan meitä ja pistäydyttyämme matkatoimistossa hakemassa lentolippumme Etelä-Afrikkaan lähdimme ajamaan kohti ensimmaistä kansallispuistoa, Lake Manyara National Parkia. Pysähdyimme vielä mennessä yhteen suureen matkamuistomyymlään sekä käärmepuistoon. Siellä oli lukuisia afrikkalaisia käärmeitä lasikopeissaan isosta phytonista myrkylliseen vihreään mambaan, mikä on kuulema seitsemän askeleen käärme. Eli elät vain seitsemän askeleen verran. Yhden käärmeen kiedoimme kaulaan kuvan oton ajaksi, ei kuitenkaan mambaa! Oli siellä myös mielenkiintoinen tai oikeastaan karmiva kuvasarja amazonasin phytonista, joka oli nielemässä ihmistä, ettei aluksi näkynyt kuin jalat ja myöhemmin ainoastaan pullistuma vatsan kohdalla. Käärmeelle itselleenkin kävi kehnosti. Se oli tullut sellaiselle aidalle, missä oli voimakas sähkövirta ja saanut siitä kuolettavan säköiskun.

Ensimmäiset isot villieläimet näimme jo ennen puistoa, kun parin sadan metrin päässä tiestä oli puolenkymmentä kirahvia syömässä akasiapuiden lehtiä. Alue Arushasta lähes Lake Manyaralle on maasaiden aluetta, missä he paimensivat lehmä, vuohi ja aasilaumojaan ja heidän alueelleen kirahvit olivat tulleet käymään. Seuraavaksi oli puiston portin luona sinimaratteja kisailemassa. Varsinaisen puiston puolella olivat impalat ensimmäisinä ”meitä vastassa”. Useita pahkasikoja ja paviaaneja oli vähän väliä tien varrella. Norsuja oli myös eri kokoisina laumoina tiellä ja tien vieressä. Sanotaankin, että täällä on tiheimmät norsuesiintymät koko Afrikassa. Kun pääsimme pohjavesimetsistä avoimen savannin puolelle näkyi heinämsyöjijä kuten aroseeproja isoina laumoina, myös yksittäisiä gnuantilooppeja ja afrikanpuhveleita sekä muutamia dikdikejä, mitkä ovat pienimpiä anilooppeja. Hartiaorkeus on vain 35-45 senttimetriä. Matka jatkui hippolammelle, missä ainakin 3 ”perhettä” vietti vedessä kellien päiväänsä ja vasta illan tultua ne nousevat ammeestaan savannille ruokailemaan. Lammen rannalla oli myös runsaasti erilaisia vesilintuja, pelikaanit suurimpina, afrikaniibishaikaroita, jokunen afrikanmarabu ym tällaisen maallikon vaikeammin tunnistettavia ”töpöttejä” (the bird), Pitäis liittää kuvia lähetettäviksi rariteettikomitealle eli veli Reijolle! Kuskimme ei ollut niin kovin kiinnostunut meille lintuja esittelemään muuten kuin hippolammen luona. Lintuja näkyi ja varsinkin kuului vaikka millä mitalla, mutta ilmeisesti nämä safarikuskit ovat keskittyneet esittelemään etupäässä ”big five” ja muut suuret eläimet. Ns ”The Big five” ovat norsu, leijona, leopardi, afrikanpuhveli ja suippohuulisarvikuono. Niistä nyt ensimmäisen päivän jälkeen on koossa kaksi. Leijonaa esiintyy myös Lake Manyaran alueella ja jopa puissa, mutta korkean kasvillisuuden ja puiden takia vakea havaita.