Tostaiaamuna 18.3. lähdimme aamusafarille jo kuudelta ennen aamiaista. Auringonnousu oli hienoa nähdä savannilta. Valo on aamusta niin toisenlainen, punertavasävyinen eikä niin polttavan kova kuin keskemmällä päivää. Heti hotellin lähellä näkyi Topiantilooppi sekä taas Virtahepo ruokailemassa. Impaloita tavattiin myös suuri lauma. Opas vertasi niitä maasaihin (itsekin hän on maasai) siten, että yksi uros hallitsee koko reilun parikymmenpäistä naarasjoukkoa. Hotellille palatessamme kohtasimme tiellä helmikana pariskunnan ison poikaslauman kanssa. Poikaset juosta viipottivavt auton edellä varmaan pari sataa metriä tajuamatta hypätä tien oheen.

Ennen puolta päivää läksimme matkatavaroinemme haravoimaan vielä svannia ja hyvällä tuloksella. Ensiksi tapasimme uudelleen leopardin puussa (ei ollut tietoa oliko se isäpardi, kuten 3-vuotias pojanpoika Leo sanoi). Jä vähän ajan päästä tarkkaili pienen kummun päällä maisemaa gepardi. Yksi päivän harvinaisuus oppaan mielestä oli, kun näimme n 2.5 metrisen ja miehen käsivarren paksuisen pythonin. Se hävisi nopeasti ruohikkoon eikä ollut nähtävissä vaikka kuinka Ollan kiikarilla tähysti! Loppujen lopuksi kuskille tuli kiire, sillä oleskeluluvat ovat voimassa 24 tunnin jaksoissa ja koska olimme kirjautuneet Serengetiin klo 14, piti meidän poistua siihen mennessä alueelta. Muutoin olisimme joutuneeet maksamaan uudet päivämaksut n 50$ / henkilö. Hyvin ehdimme portille ja edelleen Ngorongoron kraaterin reunalle hotelliin yöksi. Hotelli oli tosiaan aivan 600 metriä korkean jyrkänteen reunalla ja huoneen ikkunasta avautui mahtava näkäala kraaterin pohjalle. Tarkasti kiikaroiden näkyi jo ensimmäiset norsut pieninä pisteinä.