Maanantain 9.3. pidin sairaslomapäivänä, sillä sunnuntina oli vähän kuumetta ym. flunssan oireita.
Tiistaina oli taas Homecare-päivä ja ajoimme maastoautolla kilometrikaupalla teitä, joita ei tavallisella henkilöautolla olisi voinut kulkea. Potilaiden määrästä ei ollut etukäteen tietoa ja ilmeisesti pääpaino tällä kertaa hammashoidossa. Ainakin kaikki olivat halukkaita tarkistuttamaan hampaansa ja olin varautunut reiluun kymmeneen potilaasen, mutta kaikkiaan heitä oli yli 30! Useammalle tehtiin poistoja kuin instrumentit antoi myöten, sillä parilta potilaalta poistimme hampaita pelkillä sormilla (olivat jo niin irtoamaisillaan!). Kirkot ovat täällä kuten Suomessakin usein kauniilla paikalla. Niin oli tämä Mongain kirkkokin ja pihasta avautui upea näkymä alas tasangolle ja jos oikein olisi kaulaansa kurotellut olisi Kilimanjaron huippukin näkynyt. Sehän pilkistelee joka aamu töihin mennessä puiden lomasta, milloin ei ole pilviverhon peitossa. Työrupeaman päätyttyä saimme lounaaksi riisiä ja kanaa ja ruokajuomana jo perinteiset näillä keikoilla Coca Cola, Fanta tai Sprite. Tullessa poikkesimme Marangun ”keskustassa” olevaan kahvilaan, missä myytiin myös matkamuistoja.

10.3.2010

Keskiviikko 10.3. olikin oikeastaan viimeinen työpäiväni hammashoitolassa, sillä tortaina ja perjantaina menemme taas ”maakuntakierrolselle”. Potilaita oli ihan runsaahkosti ja Sandra ja Theresakin pääsivät työskentelemään. Täällähän ei ole erikseen hammasteknikkoa, vaan kollega Costa tekee itse proteesit alusta loppuun. Työpäivän jälkeen olimme päättäneet käydä tutustumassa Chagga-museoon, joka oli asunnoltamme n. kolmen kiloterin päässä. Oppaaksemme tuli hyvin englantia puhuva mies. Näillä Kilimanjaron rinteillä ja lähialueilla asuvaa heimoa sanotaan chagoiksi. Heidän asumuksensa oli rakennettu riuuista ja heinistä. Majoissa asui niin ihmiset kuin eläimetkin maasiden pelossa. Sillä maasait mielestään omistivat kaikki maailman lehmät ja jos muilla oli lehmiä, niin ne oli varastettu heiltä! Eläimet olivat oikealla, äiti tyttöjen kanssa perällä vasemmalla ja perheen pää lähinnä ovea. Oviaukko oli matala syystä jos maasait tulivat ryöstöretkelle he sisään astuessaan joutuivat pitkinä ihmisinä kumartumaan ja kun pää pilkisti ovesta, iski chagga-isä maasain hengiltä.Tulisija oli majan keskellä eikä siellä kuulema ollut pahasti savua, sillä se nousi ylös ja haihtui katon läpi. Ikkunoita eikä minkäänlaista räppänääkään ei ollut. Sisällä pidetty tuli ja savu tekivät sen, että tuollainen olkimaja saattoi kestää jopa 100 vuotta. Majan ypärille tehtiin jonkinlaiset ojat, että vesi ei tullut majaan. Välittömästi majan seinän viereen istutettiin ananaksia (mikä swahiliksi on nanasi eli melkein kuin ananasi), joiden terävät lehdet estivät käärmeitä tulemasta esim hiirien perässä majaan. Ne estivät myös kanoja kuoputtelemasta auki majan alareunaa. Ruoanlaitto astioina oli keraamisia kulhoja ja säilytykseen käytettiin isoja puusta koverrettuja astoita kuin myös kalabasseja nesteiden säilytykseen. Suurta kalabassia käytettiin jopa kirnuna. Kerma sisään ja tarpeeksi kaun kun hölskytteli, niin voiksihan se kerma muuttui. Chaggat olivat ilmeisesti enempi puolustautuvia sotureita, koska heillä ei esim ollut heittokeihästä kuten maasailla. Ghaggat hallitsivat jo aikoja sitten banaanioluen tekotaidon. Ilmeiesti se on vähän kuten tarina siitä syrjäkylän suomalaisukosta, joka moitti eukkoaan: ”Ostaa nyt säkki jauhoja, vaikka talossa ei ole viinantilkkaa!”. Tuon museon vieressä on hieno, viitisen vuotta vanha hotelli. Poikkesimme sinne syömään ja vaikutti, ettei siellä juuri muita vieraita ollutkaan. Sinne oli Marangun keskustasta matkaa viitisen kilometriä, eikä sinne todella kukaan vahingossa eksy. Yläkerrosten huoneista oli varmaan upeat näkalat kohti Kilimanjaroa. Nimeltään se olikin Kilimanjaro Mountain Resort.