Maanantaina oli hoitolassa jostain syystä hiljaisempaa ja kaikki 5 hammasläkäriä ja Anita- hoitaja tyhjensivät laatikoista ja kaapeista vanhoja materiaaleja, jopa viime vuosituhannelta! Theresa ja Sandra toivat niin paljon mukanaan materiaaleja, instrumentteja ym ja kaikki etsivät niille innolla sijoituspaikkaa. Tavaroita oli tosiaan niin paljon jo rahallisen arvonsa voksi, että he joutuivat maksamaan niistä noin 70 euron tullin omasta pussistaan. Tavarat he olivat ”kerjänneet” lahjoituksina eri firmoista.

Aamupäivällä saa kanttiinista ostaa ”donitseja” eli reikämunkkeja, jotka ovat todella hyviä tuoreina.Donitsien hinnat vaan nousivat tämän viikon alussa 100 %! Viime viikolla ne maksoivat 100 Tsh ja tällä viikolla jo 200 Tsh eli nyt yhden hinta on jo 11 centtiä! Kuppi teetä maksaa 150 Tsh ja 1/3 litrana pullo kokista 400 Tsh eli 23 senttiä. Liha maksaa 3400 Tsh eli vähän alle 2 euroa kilo, mutta siinä on mukana niin rasvat kuin luutkin. Liha mitä täällä saa syödäkseen on aina kovin sitkeää ja kun ruokailuvälineenä on vain lusikka ei lihapalaa saa hienonnettua. Aikansa suussa mutusteltuasi joko vaivihkaa lasket sen takaisin lautasen reunalle tai vesissä silmin nielaiset sellaisenaan! Lihaa on tullut vähemmän syötyä. Sairaalan ruokalassa ei ole mitään salaattia, joskus muutama kurkun viipale tai mangon pala. Paikalliset juovat enimmäkseen hanasta tulevaa vettä, mutta me ”tsungut” limsaa tai pullotttua vettä. Vesi tänne tulee Kilimanjarolta putkia pitkin ja se johdetaan jopa kymmenien kilometrien päähän. Esim Moshiin mennessä ihmisiä tulee kävellen, pyörällä tai kottikärryissä keltaisia ehkä noin 15 litran vetoisia muvikaneistereita raahaten. Kysyin joltakin että onko siellä kaivo, niin hän vastasi ettei, vaan vesihana. Ja siksi siellä oli pitkä jono ihmisiä, kun hanasta tuliee vettä niin hitaasti. Luulen ettei ole mitään pumppuasemia, vaan vesi tulee omalla painollaan.

Tiistai oli Homecare-päivä ja olin taas kertaalleen kirkon tiloissa vastaanottoa pitämässä. Kuskinamme oli Dani, joka on ollut avustajana mm hammashoitolassa. Hän onkin käynyt silloin tälöin poistamassa ikmeisesti joiltakin tutuiltaan hampaita tehden homman puudutuksineen kaikkineen! Minä olin luovuttanut yhden poiston suhteen, kun alaviisaudenhammas oli reikiintynyt ja hankalahkosti takimmaisen poskihampaan alla osittain. Myöskään ei ollut kuin yläpihtejä. Dani kysyi oliko sellaista poistossa käytetävää vipua, kerroin että on käytetynä. No hän otti vivut, pesi ne räystään alla ja meni keittiöön niitää ”steriiliksi” keittämään. Ja kyllähän Dani loppujen lopuksi väänsi hampaan pois, etten missään nimessä potilailleni tekisi sellaista ”väkivaltaa”. Varmasti oli tytön poski seuraavana päivänä todella paksuna. Myös lähestyvä sadekausi antoi tuta itsestään Satoi niin kovasti ehkä puolentoista tunnin ajan, että tiet suorastaan virtasivat ja meille tuotti vaikeuksia päästä kylästä pois mutaisia teitä pitkin.

Keskiviikkona lähdimmekin tytöt tohtori Mamuya ja minä läheiselle ala-asteen koululle tekemään tarkastuksia ja samalla muutamia poistojakin. Tarkastimme yhteen mennessä noin 500 lasta! Hoitolassakin oli ”penkin tydeltä” vielä potilaita odottamassa, kun palasimme. Costa ja Anitakaan eivät olleet käyneet syömässä. Auotoin Costaa jonon hoitamisessa ja lounaalle pääsimme vasta kolmen tienoilla. Ja johan maissi-papupata maistuikin. Pyysin eilen mama Stellan ”housegirliä” siivoamaan huoneeni ja kerroin, että vaimo tulee huomenna. Tyttö vain nauroi, mutta huonehan oli mitä parhaassa timmissä töistä palatessa.

Torstaina ”työpaikkanamme” oli Kotelan kylän kirkko, jonne oli tullut alueen vähäväkisiä mittauttamaan verenpainetta, saamaan lääkkeitä sekä tarkistuttamaan hampaitaan. Porukkaa lienee tullut vähän toistakymmentä, joilla kaikilla ei ollut hammasongelmia. Tytötkin tekivät tarkistuksia ja poistoja. Theresalla vaan oli huonoa tuuria, kun ensimmaistä poistoaan yrittäessään ei hammas ollut ”yhteistyöhaluinen”, vaan tarvitsi hahvempaa kättä. Toinen hänen poistopotilaansa oli iäkäs mies, jolla oli heiluvia hampaita etualueella alaleuassa. Miehellä oli sokeritauti eikä tietoa veriarvoista. Annoimme antibiootteja ennaltaehkäisevästi. Theresa puudutti ja vähän ajan kuluttua aloitti poistamaan. Mies oli aikalailla kipuherkkä ja vaikerteli jonkin verran. Kolmen alahampaan poiston jälkeen alkoi kovempi valitus ja hän alkoi voipuneella äänellä pyytää Jesu Cristoa paikalle muuttuen samalla kylmänhikiseksi. Teimme tyttöjen kanssa pikadiagnoosin ja arvelimme hänen verensokerinsa olevan niin alhaalla, että oli menossa shokkiin. Onneksi Theresalla oli sokeipuristeita mukanaan ja työnsimme niitä miehen suuhun asettaen hänet samalla pitkäkseen. Pikkuhiljaa hän siitä virkosi ja kaikki päättyi onnellisesti. Paluumatkalla poikkessimme vielä rintasyöpää sairastavan naisen luona. Oli todella ikävän näkinen tapaus. Ilmeisesti häneltä oli leikattu oikea rinta pois samalla poistettu paikalliset imusolmukkeet kainalosta. Koko poistetun rinnan alueella oli alla oleva rasvakudos näkyvissä ja lainalossa näkyi veisuonet sykkimässä paljaina. Hänen oikea kätensä oli puolta paksumpi kuin toinen.Nainen oli iältään vähän yli 40 ja hänellä oli kolme lasta. Jätimme hänelle lääkkeitä, kipuja hänellä ei ollut, mutta hengittäminenkin tuotti jo vaikeutta. Kyllähän nämä työpäivät ovat kovasti toisenlaisia täällä, eikä koskaan tiedä mitä on tulossa. Noille kyläkeikoille varautuminenkin on vähän vaikeaa juuri tuon takia. On selvittävä niillä välineillä, mitä on mukana ja alunalkuaan kun ne eivät ole kummoiset.

Mirjakin saatiin onnelisesti Tansaniaan ja oli mukanamme ”maakunnassa” perjantaina.