Menimme syömaan Indoitaliano-ravintolaan. Olin jo tytöille vähän kummastellut, kun edellisellä viikolla Moshissa käydessäni oli viereisessä pöydässä pari tyttöä Yhdydvalloista ja olivat tänne asti tulleet syömään hampurilaisia ja rankiksia! Tytöt tilasivat pitsat ja minä omasta mieletäni jotain maukkaampaa intialiselta listalta, sekä pidin suuni kiinni heidän tilauksistaan.tuli vaan mieleen ”rohkea Outi”, joka ei arastellut maistaa eksootisempiakin tarjoiluja. Ravintolan kaikki ulkona olevat pöydät oli miehitetty. Siksipä kysyimme yksin istuvalta rouvalta, josko voisimme tulla samaan pöytään. Ja sehän sopi hänelle. Koko ravintolassa ei ollut ruokaailemassa yhtään paikallista vaan kaikki olivat tsunguja eli vaaleanaamaisia. Rouva olikin saksalainen ja hänen miehensäkin tuli pian pöytään. Hän oli jo eläkkeellä oleva pappi, joka toimi sairaalapastorina suuressa moshilaisessa sairaalassa. Olivat olleet Tansaniassa useampaan otteeseen monia vuosia. Moshissa oli tadella lämmin, tytöt sanoivat suorastaan kuuma, arvion mukaan 35 astetta varjossa.

Sunnuntai ei ollutkaan lepopäivä, vaan lähdimme läheiseen Mwuikan kylään pitämään ”Perusterveydenhuolto päivää”. Menimme sairaalan autolla n 10 henkeä kylän kirkolle. Taas oli pituuden, painon ym mittauksia ja me Theresan ja Sandran kanssa tarkastimme hampaita sekä suoritimme useita hampaanpoistojakin. Ylihammaslääkäri Mamuya ei anna heidän poistaa hampaita hoitolassa. Minä sitävastoin annoin siihen heille mahdollisuuden, että jos tulee ongelmaa, niin sitten autan. Theresa tuli vähän huonovointiseksi ja keskittyi vain tarkastuksiin ym ja me Sandran kanssa ”kiskoimme” hampaita. Tyttöjen kolme kurssikaveria olivat menneet lomansa ajaksi töihin Tongalle! Vai pitäneekö sanoa Tongaan, kuitenkin Tyynessä valtameressä sijaitsevaan pieneen saarivaltioon. Saivat pojilta sähköpostiakin ja tuntuivat olevan siellä oloonsa tyytyväisiä.

Kuvia tulee napsittua aina sieltä sunn täältä ja mama Stellalla töissä olevan nuoren naisen tyttärestä, joka lienee iältään n yksi vuotta! Kävelee jo tomerasti, mutta puhe on vain aikuisten äänenpainojen toistelua, jossa sanoja ei ole ollenkaan. Eläimiinkin yritän kameran tahdätä. Ovat vaan useasti niin korkealla puussa tai sitten muutenvaan niin vikkeliä, että usein jää yritykseksi. Maanantaina siraalan yhdessä puussa oli kaksi kameleonttia, sekä koiras että naaaras. Niistä onnistuina saamaan kuvat, varsinkin siinä vaiheessa, kun Costa pudotti koiraan alas puusta. Hän yritti demonstroida meille, kuinka pian se pystyy muuttamaan värinsä asetettuna uudenväriseen lehvistöön tai taustaan. Tällä kertaa se jäi näkemättä, kun eräs toinen mies nosti koko rontin takaisin puuhun.